Uusi Vuosi 2011

Tänne juhlimaan vuodenvaihdetta. Hieno mökki kinosten keskellä. Suurella takalla ja saunalla.
Hyvässä seurassa.

Yes!
Kosketelkaa toisianne...

Joulu

Pakkasaamu, puiden oksat kuorrutettu kimaltelevan kauniilla valkoisella. Pakkasta -29 astetta. On aaton aatto, aamu kello 8 jälkeen kun ajelen Jyväskylää kohden. Etsimään joulumieltä. Ei tarvetta ostaa mitään muuta kuin heräteostoksia. Ihmisiä siellä sun täällä, joka paikassa. Ulkona kylmä, kaupoissa kuuma. Minä kaiken keskellä, kiireettömänä. Minä istumassa Coffee Housessa ja katselemassa ikkunasta ihmisiä joulukiireiden keskellä.
Menee tunti, menee toinen, menee kolmaskin. Jo kaksi kassia käsissäni. Tunnen että minulle alkaa riittää, olen valmis lähtemään kotiin.
Kotia kohden ajaessa aurinko paistaa kirkkaasti, luonto näyttää upealta. Kotona odottaa pieni kasa paketteja ja suurempi kasa joulukortteja. Miten jotkut niin kaukaiset ihmiset muistavatkin yhä.
Riisipuuroa, Pyypaistia, kermaista aurajuustolohta, glögiä, suklaakakkua vadelmilla, viiniä. Niistä on joulu tehty.
Mutta lopullinen joulutunnelma minulle tuli vasta kotona, kun laitoin ostamani Gregorian (Christmas Chants & Vision) DVD:n kotiteatteriini ja aloin katsomaan sekä kuuntelemaan heidän esitystään. Upeaa, kaunista, ajattelin. Kuuman glögin lämmittäessä sisuksiani.

Christmas comes but once a year

Or so the saying goes
We see the loved ones, shed a tear
And watch the christmas shows
But as the snow keeps falling
The flakes turn into rain...
So look to in the wintersky
And see the stary glow
The angels gone you'll only find
Her footsteps in the snow...

So look to in the wintersky.

Rakko keskellä kämmentä

Ei ole peukalo keskellä kämmentä vaan rakko keskellä kämmentä. Eilinen meni poratessa lukuisia reikiä kiviseiniin ja ruuvattua niihin sitten proppuja sekä ruuveja. Hyllyjä, telineitä ja taulu-TV. Tiukkaa vääntöä... siitä siis se rakko.
En minä omia seiniäni poraillut, palkka oli maukas :P

Torstaina oli työn puolesta joululounas, tiistaina toinen. Armotonta herkuttelua. Tänään suoritin jo jouluruokaostoksia kotiinkin, yhden lahjankin ostin. Edessä 2 tai 4 päiväinen työ-viikko!
Joulu ei paljoa innosta, mutta vuodenvaihteeksi on tiedossa huippujuttu... Siitä lisää myöhemmin. Jos viitsin. Sillä välin kosketelkaa toisianne.

Kiirettä

Joulun lähestyminen tekee kiireiseksi! Kaikenlaista.
Varokaa tuhmia tonttuja...



Kosketelkaa toisianne.

Itsenäisyyspäivää odotellessa

Pitkä viikonloppu edessä, YES!
Huomenna illan menu on:
* Teeripaistia lisukkeineen ja saalaatin kera.
* Hatherwood Mature Cheddar juustoa
* Viiniksi ranskalainen Chateau Le Vieux Chantre 2007
* Jälkkäri on kuulemma salaisuus...
Glögiäkin voisi maistaa myöhemmin illalla. Jos aloittaisi joulufiilistelyn pikkuhiljaa.

Sunnuntai lepoa. Maanantaikin lepoa! Jos vain lueskelisi ja katselisi lumisadetta hyvän kirjan äärestä.
Tosin... yksi kehys pitäisi petsata, pestä kylppärin kaakelit, tehdä broilerin filepihvejä, pari kaappia järjestellä... Teen jos viitsin. Ja jos en viitsi niin en tee :)

Kotona taas

Reissuun on mukava lähteä, mutta on myös mukava palata kotiin. Takana pitkä viikonloppu Helsingissä. Pari vierailupaikkaa ja shoppailua. Ystäviä, hyviä ruokia sekä paljon viiniä, glögiä ja olutta! Mitä muuta ihminen tarvitsee.

Joulu keskellä kesää

Tänä aamuna kun kävelin pimeässä aamussa tien varteen, mistä kimppakyyti poimisi minut kyytiin, laskin jo kolme pihakuusta joissa oli jouluvalot. Jouluvalot kuusessa marraskuussa! Tämän lisäksi sitten erikseen erilaiset aita- ja puskavalot.
Kun minä olin pieni ja nuori, kuusi koristeltiin jouluaaton aamuna, sitä odotti malttamattomana se loi joulun. Se oli kuin joulun täsmäase. Oikea asia oikealla hetkellä. Tunnelma olikin sitten katossa koko joulunpyhät.
Entä nyt, miltä tuntuu kun joulua on vietetty jo puolitoista kuukautta ennen varsinaista joulua? Eikö jouluna 2kk vanha joulukuusi jo haukota, huomaako sitä edes mitenkään? Puhumattakaan että se nostaisi tunnelman kattoon. Epäilen. Tai sitten olen vain "erilainen nuori". Voin vain kuvitella mitä joulupukkikin ajattelee tällaisestä häsläämisestä... Odottakaahan vain joulua.

Arturo Perez-Reverte

Perjantai. Sää oli pilvinen, kostea ja kolea. Töiden jälkeen ajoin kirjastoon ja sieltä edelleen kauppaan etsimään ruokaa. Viikko oli mukava ja mielenkiintoinen, mutta nyt olin jo väsynyt kun saavuin hämärtyvänä iltana kotiin. Siellä minua odotti yllätys, hieno yllätys! Koleus, kosteus ja pimeys ei tuntunut enää missään.

Luen aika perskeleesti ja yksi suosikkikirjailijoistani on espanjalainen Arturo Perez-Reverte. Hieno mies, hienoja tarinoita. Ilman häntä maapallo ehkä pyörisi, mutta paljon tylsempi paikka se ainakin olisi.
Niin se yllätys... Kotona minua siis odotti kirjekuori, mikä sisälsi mustavalkoisen Arturon valokuvan mihin Arturo oli omin käsin kirjoittanut espanjaksi:
"Juhalle, terveiset ystävältä" (Espanjaksi)
Wow!!
Tämän yllätyksen minulle järjesti eräs espanjalainen senorita Nuria, joka tiesi minun arvostavan suuresti Arturo Perez-Reverte:a. Olen sanaton.

Pérez-Reverte on saanut lukuisia palkintoja.
* Ranskalainen Lire-lehti on valinnut hänet maailman kymmenen parhaan kirjailijan joukkoon,
* New York Times Book Review valitsi Flaamilaisen taulun ilmestymisvuotensa viiden parhaan käännöskirjan joukkoon ja
* Ruotsin jännityskirjallisuuden Akatemia vuoden käännösdekkariksi.
* Yhdeksäs portti sai Tanskassa Pelle Rosenkratz -palkinnon vuonna 1995 ja 1997 New York Times Book Review valitsi sen vuoden kirjat -listalleen. Myös Suomen Dekkariseura antoi teokselle kunniakirjan.
* Pérez-Reverten romaanien pohjalta on tehty useita elokuvia.
* Pérez-Reverten loistokas kirjailijan ura sai arvoisensa käänteen, kun hänet valittiin vuonna 2003 Espanjan kuninkaallisen taideakatemian kaikkien aikojen nuorimmaksi jäseneksi.
* Hänen teoksiaan on julkaistu yli 30 maassa ja käännetty tähän mennessä 19 kielelle.

http://www.like.fi/kirjailijatt/perez-reverte-arturo

Omia suosikkejani ovat Flaamilainen taulu, Miekkamestari ja Yhdeksäs portti.

Sokrates

Eräänä päivänä suuri filosofi törmäsi tuttuunsa, joka pysäytti tämän kertoakseen uutisen:
-Sokrates, tiedätkö mitä juuri kuulin yhdeltä oppilaaltasi?
-Hetkinen, Sokrates sanoi. -Ennen kuin alat kertoa, haluaisin, että läpäiset pienen testin. Sen nimi on Kolmoissuodatintesti.
-Kolmoissuodatin?, kysyi mies.
-Juuri niin, Sokrates jatkoi. -Ennen kuin kerrot minulle oppilaastani, kokeillaanpa suodattaa se, mitä aiot sanoa. Ensimmäinen suodatin on Totuus. Oletko varmistunut siitä, että se, mitä aiot kertoa, on totta?
-En, mies vastasi, -Itse asiassa kuulin vain asiasta juuri...
-Hyvä on, sanoi Sokrates. -Eli et tiedä, onko asia totta vai ei. Kokeillaan sitten seuraavaa suodatinta. Se on Hyvyys. Onko se, mitä aiot kertoa oppilaastani hänen kannaltaan hyvää?
-Ei. Pikemminkin päinvastoin..., mies aloitti. Mutta Sokrates keskeytti hänet: -Eli haluat kertoa minulle jotain pahaa oppilaastani, vaikka et tiedä, onko se edes totta.
Mies meni jo hieman noloksi, mutta Sokrates jatkoi: -Voit silti läpäistä testin, sillä kolmas suodatin on Hyödyllisyys. Onko sillä tiedolla, jonka aiot oppilaastani kertoa, minulle jotain hyötyä?
-No, ei oikeastaan, mies vastasi.
-Jos kerran asia, jonka aioit kertoa minulle, ei ole totta, eikä hyvää, eikä siitä ole minulle hyötä, miksi edes kertoa siitä minulle?

Kohtalo

Kohtalolla on taipumus luurata nurkan takana. Se on kuin taskuvaras, huora tai arvanmyyjä, jotka ovat sen kolme suosituinta ruumiillistumaa. Mutta kotikäyntejä se ei tee. Sen luokse pitää itse mennä...

Joten huomenna kaverin kanssa tarkastamaan uusi Rock Bar. Ja sieltä edelleen seuraavaan paikkaan, mikä sitten liekään.

Lokakuu

Lokakuinen kuu on täysi. Keltaisena ja kylläisenä se hipoo mustan metsän latvoja. Se on niin täysi kaikesta kesän aikana näkemästään ettei se jaksa kohota ylemmäs...

Mexicolainen ilta

Eilen illalla vaihdoin talvirenkaat autoon. Aikaista on... Ja hellettä pukkaa varmasti vielä monta kertaa ennen pysyviä lumia. Mutta ei auta.
Tänään aamulla sitten nastat rapisten kurvasin kaupoille ja kirjastoon. Sitten kuntoilemaan, 45 minuuttia ja suihkun kautta keittiöön.

Tänään on Mexicolainen ilta!
Valkosipulilla maustettuja vehnätortilloja. Täytteenä jauhelihaa, jalopenoa, herne-maissi-paprikaa ja paahdettua sipulia. Paprika-chilitahnalla täytettyä patonkia. Dippailuun Roc & Rolls tomaattimaustettuja rullamaissinackeja ja oliiveja Salsakastikkeessa.
Juomaksi Longue-Dog punaviiniä. (Elämäni ensimmäinen viini joka on muovipullossa. Saa nähdä mitä pitää sisällään)

Naposteluun erilaisia maustettuja pähkinöitä, Mexico mix. Sekä vihreitä pepperoneja.
Juomaksi Tequilaa ja El Tequito omena-kaktusviikuna-limettijuomaa(hedelmää 42%). Tulisko tuosta hyvä sekoitus..? Täytyy kokeilla. Sekä tietenkin kylmää mexicolaista olutta! :P
Kyllä se siitä. Mutta nyt heti kohta saunaan ennen illan kliimaksia.

Kosketelkaa toisanne...

Lunch box

Tilasin viikolla pari lounasboxia duuniin, sain ne tänään. Todella käteviä, eikä pahan näköisiäkään. Voi survoa mikroon ja pesukoneeseen. Vaikka hieman suurempia voisivat olla. Toinen punamusta ja toinen lime väriltään. Oma pieni kannellinen kippo salaatinkastikkeelle/kastikkeelle ja suurempi kippo myös. Ei mene enää leivät kosteiksi raejuuston tai tonnikalan nesteistä, tai perunasalaatista. Tai mistä vain.

Kyllä tämä aina kenkälaatikon voittaa!

Hmmm...

Ellet ota riskiä, et voi kasvaa.

Ellet voi kasvaa, et voi tulla täydeksi.

Ellet voi tulla täydeksi, et voi olla onnellinen.

Ellet voi olla onnellinen, mitä väliä millään on?

Itsenäisyys on sopiva päämäärä.

Oppia rakastamaan itseään,  haluta rakkautta, silti olematta tämän tarpeen hallitsema.

Kyetä rakastamaan ilman pelkoa,

ottaa torjunnan riski, mutta ei pyytää sitä.

Viisaita sanoja, kuka lie keksinyt.

Maapallon omistaja

Hahaa, nyt sen sain, lopultakin. Vanhan näköisen, ruostuneen näköisen, antiikkisen näköisen maapallon. Olo on kuin maapallon omistajalla!

The world is mine
BUT
Universe is yours.
Star is mine
BUT
Galaxy is yours.
Mars is mine
BUT
Planets are yours.
You are mine
BUT
I am yours.

Oikea filosofinen helmi...

Digitaalinen valokuvakehys

Lapsella pitää olla leluja, joten ostin itselleni digitaaliset kehykset. Oikeastaan se on mainio. Siihen voi ladata kuvia ja vaikka taustamusiikkia 2 gigatavun verran, eli aika paljon. Kehys näyttää haluamaasi kuvaa koko ajan tai vaihtelee kuvia pienin väliajoin. Alareunaan saa näkymään kalenterin ja kellon. Toimii vaikka herätyskellona. Kehys  toimii sekä vaaka- että pystysuunnassa, kääntää kuvan automaattisesti kun kääntää kehystä. Voi myös zoomailla kuvia.
Kuvia kehykseen voi ladata tietokoneen, muistitikun, tai erilaisten muistikorttien kautta.

Parasta tässä ehkä kuitenkin on se että tämä on kätevä ottaa mukaan jos haluaa näyttää ystäville kuvia. Voisi sanoa että tämä on digitaalinen kuvalbumi. Samoin siitä on helppo näyttää kuvia kotonakin vieraille. Helpompaa kuin avata tietokone ja alkaa etsimään kuvia sieltä. Laite toimii takana olevilla näppäimillä tai kaukosäätimellä! Voi vaikka istua ja siemailla viiniä ystävien seurassa, sekä selailla samalla kaukosäätimellä kuvia, hauskaa!
Kaikkea sitä keksitään...

Uusi sänky!

Tänään sain uuden sängyn patjoineen! Saapa nähdä kuinka siinä nukkuu... jänskättää :)

Haikeaa...

Tänään laitoin kajakkini talvitelolle, odottelemaan ensi kesän uusia seikkailuja. Siellä se nyt makaa peitteeseen käärittynä. Pitkä syksy-talvi-kevät odotettavana. Haikeaa...

Uusi sänky

Tänään ostin uuden sängyn. Saan sen viikon tai parin päästä. Wow, mahdankohan sitten nukkua 24h/vrk, tuleekohan lähdettyä töihin ollnekaan!? Mutta kun tulin ostamisen jälkeen kotiin, minuun iski paniikki. Entä kaikki ne muistot siinä sängyssä..? Menetänkö nekin samalla kun vanha sänky viedään pois? Voi vitsi, niin paljon mukavia muistoja. Ihan kuin olisi aloitettava kaikki tyhjältä pöydältä, tuntuukohan minusta yksinäiseltä uudessa sängyssä?
Oletko koskaan tuntenut itseäsi yksinäiseksi?
En minäkään. Seuraa vailla olen ollut. Ja yksin, ilman muuta. Mutta itsensä tunteminen yksinäiseksi merkitsee, että yksinolo on ongelma, ja minulle se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.
Vai onko tämä vain omaa teoriaani, mitähän tästä sanoisi Marx ja Freud? Voihan nenä. Sanokaa näistäkin kahdesta maan pannukakkuteorian kannattajista mitä lystäätte, mutta ei heiltä sitkeyttä puuttunut. Vielä kauan sen jälkeen, kun heidän junansa on mennyt, he vaanivat aseman odotushuoneessa malttamattomina matkustajaraukkoja, jotka suostuisivat kuuntelemaan heitä edes puolella korvalla.
Freud loi oidipusteoriansa siltä pohjalta, että ei ollut lapsena nähnyt äitiään eräässä tilanteessa alastomana, ja lisäksi olettamalla, että jos olisi nähnyt, hän olisi saattanut kiihottua. Tästä kolminkertaisesta tapahtumattomuudesta hän kehitteli universaalin "totuuden" joka elää kai vielä tänäkin päivänä kallonkutistajien keskuudessa. Ah ja voih...

Miten niin eksyin aiheesta? Ja miten niin olen tainnut ottaa pari liikaa? On vasta 7. olut yhden viinipullon jälkeen. En takuulla mene nukkumaan, luulette vain...

Chablis

Olen varmaankin kehunut lemppari punaviiniä, mutta entäpä se valkkari? Varkkari on hyvää silloin tällöin ja etenkin kesällä, mutta en ole tätä ennen löytänyt sitä mikä kolahtaisi. Nyt se on löytynyt. Se on ranskalainen Chablis. Ikävä kyllä se on ranskalainen, sillä en pidä ranskalaisista, mutta yritän unohtaa alkuperän ja nauttia pelkästään mausta.
Törmäsin viiniin rapukesteillä. Paahtoleipää, päällä majoneesia ja tuoretta rapua, sen kanssa Chablis valkoviiniä... suussa sulavaa ja pehmeää. Todella herkullista! Viini sopii rapujen, äyriäisten, vaalena lihan, rasvaisen kalan sekä kermakastikeruokien kanssa. Mutta erityisen hyvin myös seurusteluun ja aperitiiviksi. Näin minua valistettiin Alkossa, kun menin heti rapukesteistä selvittyäni hakemaan kyseistä viiniä. Viini on kuiva, hapokas, sitruksinen, mineraalinen, hennon voinen.
Tuolla se puteli nyt makailee hyllyssä, odottaen sitä herkkää hetkeä jolloin se avataan...
Kokeilkaa. Ja kosketelkaa toisianne.

Tunteita...

Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen.
Safety is the feeling you have before you understand the situation.

Kokemus on se outo tunne, että olet tehnyt tämän asian aikaisemminkin väärin.
Experience is the strange feeling you've done this wrong before.

                     

Firman pippalot

Viikko on ollut sekava. 3 vrk metsästystä Kainuun aarniometsissä, ajo 500 km kotiin ja työpippaloihin, hulppeisiin rapukesteihin upeaan kartanoon, sekä edelleen perjantaina töihin. Kun sitten perjantaina kävelin lentokonehalliin, missä vasemalla ja oikealla oli siistissä rivissä huippunykyaikaisia hävittäjiä, pysähdyin. Ajattelin että ei, en kykene tähän tänään. En millään. Ajatuksissani olin vielä luolamies keskellä korpea, metsästämässä ruokaa itselleni ja suussani maistui herkullinen rapu ja snapsi. Mieleeni tuli viisas kiinalainen(?) sanonta "V..ttu, pitäkää tunkkinne."  Tein 180 asteen käännöksen ja pakenin takaisin toimistooni. Siellä olin tekevinäni ties mitä äärettömän tärkeää ja salaista. Liian paljon uusia elämyksiä, hyviä ruokia ja juomia yhdelle viikolle, ei sellaista yksinkertainen ihminen kestä.
Tänään lauantaina olen levännyt, saunonut ja nauttinut kylmästä oluesta. Ehkä aukaisin pullon viiniäkin. Täytyy sulatella viikon tapahtumia.

http://www.rapukartano.fi/

Elämäni ensimmäinen metsästysreissu

Sunnuntainen aamu, 500 kilometrin päässä kotoa. Edessä tuntematon metsä, vaikka olenkin jossakin kotiseudulla päin.On kosteaa, muttei sada, kun suuntaan metsään. En ole koskaan ennen metsästänyt, jänskää...Mutta kaikkea täytyy kokeilla. Tai ainakin melkein kaikkea.
Seuraa 3 päivää samoilua metsässä, 7-8 tunnin patikointeja. Rankkaa, mutta tekee hyvää. Ensimmäienä päivänä ammun pyyn oksalle, toisena päivänä koppelon lentoon. Wow! Iloinen suomen pystykorva kirmailee edessäni ja osallistuu metsästykseen parhaansa mukaan, on hienoa katsella sen työskentelyä. Koira ei ole minun, mutta pidän siitä kovasti. Kolmantena päivänä aloittelijan tuuri loppuu. Mutta hyvä näinkin, en välttämättä odottanut saavani mitään. Tärkeintä oli metsä ja nuotiokahvit. Keskiviikkona ajelen kotiin, herkkuja kylämälaukussa. Riistan lisäksi lakkaa ja konjakkipuolukkasurvosta. Joku syksyinen ilta kokkailen hyvää riistaruokaa ja nautin sen hyvän viinin kera. Yammy...

Rautainen maapallo

Eräänä päivänä näin eräässä liikkeessä hienon, pienehkön rautaisen maapallon ja se jäi kaivelemaan mieltäni. Se sopisi asuntoni karuun sisustukseeni kuin nyrkki silmään. Myöhemmin päätin hakea sen itselleni. Tullessani liikkeen pihaan, siinä seisoi suuri bussi ja liike oli täynnä julman näköisiä mummoja. Tiedättehän, isot tukat ja jykevät leuat. Pelottavasta ilmapiiristä huolimatta ajattelin käyttää kyynärpäätaktiikkaa päästäkseni pitkän ja kapean käytävän perälle missä aarteeni sijaitsi. Sitten huomioni kiinnittyi mummojen pelottavan suuriin käsilaukkuihin ja ex-sotilaana aloin arvioimaan riskejä uudestaan. Tuli siihen tulokseen että minulla oli selkeä alivoima, parempi vetäytyä ja yrittää hyökkäystä parempana ajankohtana.
Tänään sitten marssin liikkeeseen ja varovasti ovelta kurkistaessani huomasin ettei liikkeessä ollut enää vaaraa. Ei mummoja eikä muitakaan. Innoissani kävelin liikkeen perälle, vain huomatakseni että pallo oli kadonnut! Ystävällinen myyjätär kävi tarkastamassa varaston, eikä tuotetta ollut sielläkään. Huomatessaan että alahuuleni alkoi jo uhkaavasti väpättää, myyjätär kaivoi säälin sekaisin ilmein puhelimen esille ja soitti tavaran toimittajalle jotta lähettäisivät hienon rautaisen maapallon seuraavan toimituksen yhteydessä. Mutta ei, tuote oli poistunut valikoimasta! Luulin jo myyjän ihastuneen minuun ja kirjoittavan minulle puhelinnumeronsa kun hän ojensi minulle pienen vaaleanpunaisen lapun. Pettymyksekseni siinä luki kuitenkin vain "Comptoir de Famille". Ranskaksi "Rakastan sinua"(?), välähti mielessäni ja hymyilin taas. Hymyni kuitenkin hyytyi pian kun neitonen selitti että se on tuotemerkki mihin himoitsemani maapallo kuuluu. Voisin kuulemma etsiä sitä vaikka jostakin nettiliikkeestä.
Synkkänä poistuin liikkeestä jälleen yhtä asiaa viisaampana. Kulje aina lompakko levällään ja osta kaikki kiva heti kun näet, älä harkitse! Eivätkö naiset muuten tee juuri näin..?

Kotona asetuin tietokoneen ääreen hokien itsekseni huonolla latinalla "Quaerendo inventis, quaerendo inventis..." (Etsikää niin löydätte, suom.huom). Ei vain auttanut kannustava hokemani. Löysin kyllä kaikenlasta imellystä tuotenmerkin alta, mutta en tuota karua ja komeaa maapalloa.

Kosketelkaa toisianne...

Kipeetä

En edes muista milloin olen ollut töistä pois sairauden vuoksi. Nyt olen. Kuumetta, nuhaa ja kurkkukipua. Olen juonut kuumaa ja hikoillut nyt vuorokauden. Kipeetä touhua. Nuha alkaa olla kadonnut, luulen että kuumekin, kurkku enää hieman oireilee. Tämä ja huominen sairaslomaa, toivottavasti perjantaina kirmaan jo posket punaisina töihin. Olin kyllä suunnitellut että vesille lauantaina, näiköhän tuo jää... ihan kuten kuutamomelontakin viime lauantaina sateen vuoksi. Elämä on joskus julmaa.

Elämä on kuolemaanjohtava tauti, joka tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä.
Life is a deadly disease that spreads through sexual contact.

Omenavaras

Aloin ihmetellä kun pihani omenapuusta alkoivat omenat kadota. Joka ilta laskin omenat puusta (kuten kaikki tietenkin tekevät) ja aloin panemaan merkille että omenoita katosi mystisesti... Ensin ajattelin että se on se sama siili joka yritti vallata kotini aikaisemmin, että nyt se kostoksi kiipeilee puuhun ja vie omenani. Loistava oivallus, eikö totta, mutta sitten joku väitti ettei siilit kiipeile puuhun. Noinkohan on... sillä on niin pitkät kynnetkin. Sitten ajattelin että vähittäistavarakuppojen tukut ovat käyneet yöllä poimimassa omenoitani ympäri eurooppaa myytäviksi. Näinhän suomen vienti saataisiin taas nousuun laman jälkeen. Mutta olisin kai nyt sentään rekan ääneen yöllä herännyt? No, en ehkä välttämättä... Mutta mahdollisuuksia oli lukemattomia,  kahden edellä mainitun lisäksi.
Asia oli joka tapauksessa selvitettävä perusteellisesti, olihan kyse sentään omenoista. Koska olin liian laiska menemään katolle kytikseen naamioasussa ja pimeänäkölaitteilla varustettuna useiksi öiksi, asensin omenapuun oksiin huippunykyaikaisia valvontakameroita lähes joka oksaan. Eikä siihen sen kummempaa tarvittu, helppo nakki. Varas jäi kiinni itseteossa, omena suussa!

Lost in paradise...

Perjantai aamu valkeni aurinkoisena, mutta vilpoisena kun nostin kajakin autoni katolle. Olin päättänyt pitää vapaapävän. Syksy lähenee ja jokainen aurinkoinen päivä on käytettävä vesillä oloon. Olin tutkinut karttaa netissä ja valinnut uuden tuntemattoman vesistön noin 30 kilometrin päästä. Ei siis vienyt kauaakaan kun olin tuntemattomassa rannassa, valmiina uuteen seikkailuun.
Meloessani tutkin samalla reisieni välissä lepäävää muovikuoressa olevaa karttaa. Jokin oli vinossa... en päässyt kartalle. No, ajattelin että saavuttettuani kaukaisuudessa häämöttävän saariryhmän, ehkä siellä löydän itseni kartalle. Oli kaunia aamupäivä, sopivan lämmintä. Ei kuuma, eikä kylmä, t-paidalle. Seikkailin upeilla saarilla, suurilla ja pienillä. Kiipeilin kallioille, tai istuin vain rannalla maisemia ihaillen. Nauttien kahvia siellä sun täällä. Jossakin välissä minut tavoitti suuri ja tumma pilvi, oli pistettävä pikähihaista päälle. Onneksi se meni menojaan. Mutta edelleenkin olin ulkona kartalta, ei mitään hajua missä olin! Ensimmäinen kerta kun olin näin hukassa, aloin jo epäillä että lähtöpaikkakin oli eri kuin mikä oli tarkoitus.

Iltapäivällä löysin pienen ja mukavan leiripaikan pieneltä rantakalliolta. Sinne makkaranpaistoon ja kahville. Siinä samalla tutkin taas karttaa ja ihmettelin minne kohtalon on matkamiehen viskannut. Ei edelleenkään hajuakaan. Noloa. Olisi tässä lapsenlapsille kertomista... Tosin siihen on vielä pitkä matka, kun eukkokin on vielä laittamatta. Monet saaret olen kolunnut ja kivet kääntänyt, mutta vielä en ole löytänyt häntä. Minkä ihmeen kuusen juuressa tai kiven alla hän voisi piileskellä?
No, väliäkö sillä että olin eksynyt, olin kuitenkin eksynyt kesäisiin ja kauniisiin maisemiin.

Niinpä pakkasin kartan reppuun, päättäen unohtaa koko läpyskän. Nyt piti vain tarkkailla ympäristöä että osaan takaisin autolleni joskus. Ja nauttia siinä samalla kauniista luonnosta ja kesän ehkä viimeisimmistä melontakeleistä. Jos reissuilla oppii jotakin, niin tämän reissun opetus voisi olla vaikka se että jos eksyt, eksy mukaviin paikkoihin. Tekee tilanteen siedettävämmäksi :)

Musiikkia

Lopultakin sain hankittua CD:nä ehkä suomirokin parhaat albumit.
Kolmas Nainen: "Hikiset siivut" ja "Hyvää ja kaunista". Nämä ovat olleet minulla kasetteina, näin ollen en ole voinut kuunnella niitä autossa reissun päällä. Nyt se onnistuu!
Lisäksi siinä samalla hankin ulkomaistakin musiikkia.
Judas Priest: "Living After Midnight". Kunnon jytinää, tulee teini-ikä mieleen. Kokeile vaikka, laita soimaan You've Got Another Thing Coming, volumet täysillä. Kyllä lähtee...
Texas: "The Greatest Hits". Tämä oli CD:nä, jokin laiton kopio minkä sain joskus eräältä henkilöltä. Mutta se  lakkasi toimimasta. Siinä on muutama hyvä biisi, halusin ne hyllyyni. I Dont Want A Lover...

Puolen päivän aikaan
iski ikävä niin ikävä
en ennen muista olleen ikinä
puolen päivän aikaan
mentiin pitkin aaltoja
ja mietin miten sinut saisin
pois mun mielestä

Ei lentojätkä saa
tyttökultaa rakastaa
hänet hänen täytyy unohtaa
vaikka valo rinnassaan
ei suostu sammumaan
hänet hänen täytyy unohtaa

Toisilla on rahat
tilat autot maat
viisaammin ne hänen kanssa jaat
kuin kanssain aallot jaat...

Vai miten se meni.

Olisko keikkaa..?

Seinäkirjoituksia

Onko maapallolla älyllistä elämää? - Ei, olen vain käymässä täällä.

Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Säälin saa lahjaksi, kateus pitää ansaita!

Onko meidän pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa?

Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi.

Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla.

Mozart on kuollut. Beethoven on kuollut. Enkä minäkään voi oikein hyvin...

Päijänteen kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto, noin 26 km. Kohtalainen vastatuuli mennen tullen, mutta välillä tyyntäkin. Tuuli vaihteli yllättävän paljon, mutta se on kuulemma normaalia päijänteen selällä. Reissu oli pienoinen pettymys, pitkään matkaan ei mahtunut kuin pari kolme mukavaa kohdetta. Ja ylitettävänä oli kohtalaisen suuria selkiä ylitettävänä, sellaiset ovat tylsiä melottavia. Mutta silti, kyllä reissu aina kotisohvalla makaamisen voitti.

Parasta antia olivat pienehköt saaret ja niiden väliset kapeikot.

Kertoisin mielelläni että tässä kuvassa olen melonut Balin kuumalle hiekalle... mutta Päijänteelta tämä vain on. Muutama upea hiekkaranta löytyi jos niistä tykkää.

Suojaisasta niemestä löytyi mainio leiripaikka. Kyllä makkara ja kahvi maistui nuotion ääressä. Oikealla oli laavu yöpymistä varten, mutta se ei mahtunut kuvaan. Huonoa oli se että laavupaikkoja ei oltu merkitty rannalla mitenkään, niitä oli vaikea löytää. Toista paikkaa en löytänyt ollenkaan, vaikka kartan mukaan sellainen piti olla. Tämänkin ohi meloin ensin ja löysin lopulta vasta etsimisen jälkeen.

Padasjoen satama. Tänne lopulta kaahasin kahva edellä. Oli kuin olisin kurvannut sporttisella avomallisella urheiluautolla linja-autojen keskelle. Mahtoi noita linjurikuskeja nolottaa...  Ajattele itseäsi istumassa tuollaisen suuren linja-auton katolla, kun joku tulee paikalle elvistelemään sporttisella ja ketterällä avomallin urheiluautolla? Onni yksillä, kesä kaikilla :) No, toivottavasti he toipuivat asiasta, eivätkä saaneet pitkäaikaisia traumoja.

Siinä taisi olla kesän pitemmät melontareissut, sillä ensi viikolla on palattava töihin. Loma on mennyt pitkälti luonnon helmassa, mutta jospa nyt ottaisin telttapatjani ja makuupussini ja linnoittautuisin paikalliselle terassille loppulomaksi. Luulevat minun hukkuneen muuten kun en ole ollut pitämässä bileitä yllä.. :o

Shoppaillen

Tänään kirmaisin heti aamupäivästä Lempäälän Ideaparkkiin. On se vaan sirkus... Melkein 3 tuntia siellä meni harhaillessa, välillä piti oikein syödä että jaksaa. Ravintoloitakin oli niin paljon että oikein paniikki meinasi iskeä kun ei tiennyt minkä valitsee. Paljon siellä on kaikkea, mutta ehkä se on kuitenkin enemmän naisten shoppailuparatiisi kuin miesten. Ja lasten paratiisi, valtava leikkikenttä leluineen! Lapsenmielisenä rynnistin heti leikkimään, mutta joku vihainen täti tuli käskemään pois :(   Naiset :/  Vaikka on siellä kyllä miehillekin, esimerkiksi elektroniikkaa ja urheiluliikkeitä. Partioaittakin löytyy. Itselläni oli asiaa juuri noihin urheilu- ja eräliikkeisiin. Mutta pitihän sitä eksyä muihinkin liikkeisiin, uteliaisuuttani.

Ai mitäkö huomenna? Piiiiiiitkä melontareissu uusiin maisemiin, jos ei tuuli ole kova. Kohteessa kun joutuisi ylittämään pari kertaa pitkähkön ulapankin. Auto, Tarpon, reppu ja vedenpitävä varustesäkki ovat jo valmiina aamun starttia varten.
Miten tässä näin on päässyt käymään, en ole käynyt kertaakaan terassilla koko kesänä! Oikein nolottaa tunnustaa. Mutta jospa loppuviikosta...

Kosketelkaa toisianne...

Kuutamotreffit vesillä

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin etten hikoile kotona enää seuraavaa yötä. Mieluummin valvon kuuman yön ulkona kuin kotona sisällä. Päivällä pakkasin kamani ja nostin jälleen SOT-kajakkini auton katolle. Noin kello 17.00 lähdin ajamaan päijänteen rantaan, erääseen pieneen venessatamaan. Kajakkiani pakatessa soitti kaverini Helsingistä ja kertoi lähtevänsä ajamaan luokseni kylään. No, en suinkaan lähtenyt takaisin kotiin vaan sovittiin että nähdään vesillä. Hän ottaisi oman kanootin mukaan. Kerroin rannan koordinaatit, mitkä kaveri katsoi netistä ja aikoi lähteä suunnistamaan noin 270 km:n päästä.
Oli edelleen kuumaa kun liu'uin rannasta kohti kapeikkoa, minkä muodostivat manner ja suuri saari. Veneitä tuli vastaan, palaten päivän reissuiltansa kun minä vasta suuntasin ulapalle. Järvellä ei ollut aivan niin kuumaa kuin maissa, kävi kevyt tuuli. Meloin pieniä saaria ympäri ja ihailin maisemia ja kuuntelin hiljaisuutta. Lopulta meloin erääseen saareen, jonka löysin viime kesänä. Se on pieni mutta korkea saari. Puut suojaavat sitä joka sivuilta, paitsi yhdeltä, missä on paljas korkeahko kallio. Sieltä on upeat näköalat ulapalle ja toisiin saariin.

Keräsin kuolleita puita, joita löytyi hyvin, ja tein tulet. Siemailin kahvia, maisemia ihaillen, samalla kun ilta alkoi jo tummua. Mutta taivas oli pilvetön, oli täysikuu.
Oli jo melkoisen pimeää, kello 23.15, kun kaverini soitti että oli saapunut rantaan mistä itse lähdin vesille. Kerroin mihin suuntaan lähteä ja mitkä saaret kiertää. Sitten jäin odottelemaan hymyillen että näinköhän tapaamme täällä pimeässä yössä yksittäisessä saaressa. Noin 40 minuutin kuluttua aloin tähystämään kuutamon valaisemaa pimeää vettä. Välillä vilkutin valomerkkejä pienellä lampullani. Ja helkutti, sieltähän se kaverini pian ilmestyi pimeästä yöstä meloen!
Kello oli 00.15 kun kaveri nousi maihin valtaamani saareen. Teimme suuremmat tulet ja aloimme istumaan kuutamoyötä upealla saarellamme. Toipa kaveri pari oluttakin mukanaan, mitkä maistuivat mainiosti nuotiolla paistetun makkaran kanssa. Yö vierähti nuotiolla istuen ja jutellen. Tyyni sää muuttui jossakin vaiheessa tuuliseksi ja kun alhaalta rannalta alkoi kuulua loisketta, menimme katsomaan kulkupelejämme. Ja helkutti, siellä ei ollut enää kuin minun uskollinen ystäväni! Kaverin kanootti oli kadonnut kaikkine varusteineen, emme nähneet sitä missään pimeähkössä kuutamoyössä. Hyppäsin SOT-kajakkiini ja lähdin melomaan pitkin kuunsiltaa. Kiersin lähes koko saaren kun näin hämärässä tumman hahmon ja lähdin sitä kohden. Siellähän se oli, oli kai kyllästynyt jouten oloon ja päättänyt lähteä seikkailemaan yksin kuutamoyöhön. Sidoin lähtiessäni repustani sieppaamani narun kanoottiin ja lähdin melomaan takaisin saarta kohden, hinaten perässäni karkulaistamme. Se siitä, tekeville sattuu.

Aamun alkaessa kajastaa, noin kello neljän jälkeen pakkasimme vesikulkuneuvomme ja läksimme melomaan. Meloimme parin tunnin lenkin saaria kierrellen ja aamun hiljaisuudesta nauttien, mökkiläisetkin tuntuivat vielä nukkuvan, menettäen aamun parhaat tunnit. Noin 7 aikaan olimme rannassa ja pakkasimme varusteemme autojemme katoille ja läksimme ajelemaan asuntoani kohden, poiketen matkalla aamupalalle 24h aukiolevalle huoltoasemalle. Aurinko paistoi jo iloisesti kun me olimme asunnollani ja kellahdimme nukkumaan... jatkaen päivän nukkumisen jälkeen eräälle joelle harrastamaan kuutamomelontaa...

Sademetsäsää

Hellettä. Pilvessä. Sadekuuroja. Ilma kuin sademetsässä pilvisenä päivänä. Kuumaa ja kosteaa.
Taidan lähteä kirjastoon. Ehkä viikonloppuna Naantaliin seikkailemaan, en ole koskaan käynyt siellä. Se voisi olla kaunista rannikkoseutua. Herkuttelisi ravintolassa ja nauttisi merellisistä maisemista. Kunhan kiertelisi ja nauttisi.
Mutta kuka tietää, ehkä löydän itseni loppujen lopuksi jostakin Inarista...

Tänään jyypätään :)

Eilen savustin nieriää ja kuhaa, tänään keitin uusia perunoita ja paistoin broilerinfileepihvejä pekonissa. Nyt on sellainen fiilis että olut maistuu.. :P Kysyisin lomavinkkejä jonnekin päin suomea jos joku lukisi tätä blogia, mutta kun tiedän ettei, niin enpä kysy. Pitäkää tunkkinne :)

Lieksanjoki

Loma alkoi hienosti. N. 400 km:n ajamisen jälkeen löysin itseni Patvinsuon kansallispuistosta, Koiterejärveltä. Oli paahtavan kuuma päivä, noin 32 astetta. Meloimme kaverin kanssa keskelle järveä, missä laitoimme kanootin ankkuriin ja uikkarit jalassa jalkauduimme veteen. Saatoimme kaahlata laajalla alueella ja heitellä uistinta. Vesi oli niin kirkasta että saatoimme seurata kuinka suuretkin hauet seurasivat uistinta aivan jalkoihimme. Mutta eipä ollut kaloilla nälkä paahtavassa kuumuudessa. Lopulta meloimme järven ympäri ja illan hämärissä ajoimme Lieksaan mökille. Pari olutta ja olimme valmiita vaipumaan levottomaan uneen kuumassa mökissä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Lieksaan ostoksille ja sieltä edelleen Lieksanjoelta. En tiennytkään että niin hieno joki koskineen on olemassa! Upea paikka. Laskimme koskea, teimme rantautumisia ja laskimme taas jokea alas. Päivällä kiusana olivat paarmat ja illalla itikat, niitä oli julmetusti! Vasta yöllä tuli ensimmäinen tärppi, kaveri sai lähes kiloisen taimenen ja pian myös 2,5 kiloisen hauen. Sitten alkoi varsinainen seikkailu, kun vedimme kanoottia vastavirtaan. Kolusimme pimeässä yössä rantakivikoissa välillä nillkoja ja välillä rintaa myöten vedessä. Tyhmanrohkeaa, mutta nilkat säilyivät
ehjinä. Noin kahdelta olimme taas autopaikalla ja alkoi matka kohti mökkiä. Nautimme 3 olutta per mies, mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Mökissä lämpöä 29 astetta ja paljon hyttysiä, helvetillistä... Aamupäivällä savustimme kalat ja herkuttilemme niillä, kunnes palasimme taas joelle. Taas lähes 12 tuntia joella. Nyt oli minun vuoroni, ensin sain julmetun kokoisen ahvenen ja taas noin puolenyön aikaan kauniin ja hyvän kokoisen taimenen! Oli niin kaunis että oikein säälitti ottaa mukaan. Tulia emme voineet ikävä kyllä tehdä palovaroituksen vuoksi, mutta muuten luonnossa oli upeaa. Verenimiöistä huolimatta. Aamuyöstä kompuroimme taas koskiseikkailujemme jälkeen helvetin esikartanoon, kuumaan ja hyönteisten asuttamaan mökkiimme. pari kolme tuntia levotonta unta ja heräsimme kahville ja savustamaan kalasaaliimme. Herkullista.

Päivällä tiemme erosivat ja minä suuntasin kohti Suomussalmea ja uusia seikkailuja. Siellä vierahti sitten 4 vuorokautta, mutta se onkin jo eri tarina se.

Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäinen loma-aamu. En osannutkaan nukkua pitempään vaan heräsin kello 6.00. Ei muuta kuin vesille. Kaunis ja hiljainen aamu, aivan uudet maisemat jälleen noin 30 km päästä kotoa. Noin 7 tuntia vierähti vesillä. Kävi pieni tuuli, se teki olon mukavaksi. Kun myöhemmin rantauduin, huomasin että maissa oli paljon kuumempaa. Olisi tehnyt mieli paeta takaisin vilvoittavien vetten ääreen. Grillailu kuitenkin odotti... Broilerin filepihvejä sekä chili-juustomakkaraa, valkoviinin ja kylmän oluen kera.

Tästä se loma taas alkaa... Olkapääkin tuntui hyvältä, ehkä se on taas kunnossa ja voin seikkailla vesillä koko kesän. Tai ainakin melkein.

Yövieras...

Keskiviikko-ilta noin kello 22.00 makaan sängyssä lukemassa, ulko-ovi on auki kuumuuden vuoksi. Havahdun kirjani parista kun kuulen ikään kuin lyhyitä askelia eteisestä. Lasken kirjan sivuun ja jään kuuntelemaan. Epämääräiset askeleet lähestyvät... jännitys tiivistyy... Nousen sängystäni ja hiivin eteiseen ja mitä näenkään, kukaan onkaan tullut kylään?? Siili!
Siili, tuo vekkulin näköinen pallero yrittää taapertaa ohitseni olohuoneeseen, mutta kun asetun sen eteen, se menee seinän viereen palloksi. Suhisee ja nostaa piikit pystyy. Ei auta vaikka tönin sitä kevyesti ja juttelen mukavia, ei suostu hievahtamaankaan. Lopulta haen hanskat ja kannan sen pihalle. Sinne se lähtee taapertamaan seinän vierustaa pitkin.

Luen jälleen sängyssäni kun kuulen taas rapinaa. Nousen ylös ja menen katsomaan, löytääkseni siilin jälleen eteisestä! Nyt se ei enää suhise ja nosta piikkejä ylös. Kehoitan sitä poistumaan ja tympääntyneen näköisenä se kääntyy ja lähtee taapertamaan pois.
Mutta ei aikaakaan kun kuulen jälleen samat äänet ja yllätys yllätys, siili seisoo jälleen eteisessäni! Nyt seuraan että se on jo aika kaukana pihalla menossa pois, ennen kuin menen takaisin sänkyyn ja kirjani pariin.
Mutta ei tässä edes kaikki...
Jonkin ajan kuluttua siili on jälleen eteisessäni, neljännen kerran! Kova hinku sillä on tulla kylään kun joutuu joka kerta kiipeämään itsensä korkuisen portaan yli. Nyt pidän sille jo hieman vakavamman puhuttelun ja se lähtee vihaisen näköisenä taapertamaan seinän vierustaa pitkin pois.
Aika veijari! Ajattelen minä ja suljen oven, lukiten itseni ikävän kuumaan asuntoon. Jospa jo kuitenkin nukahtaisin...

Juhannus

Perjantaina löin töissä hanskat tiskiin ja pakenin paikalta kello 12.00. Olin pakannut repun ja auton valmiiksi, niinpä poikkesin vain kotona hakemassa parhaan kamuni, eli "laivani". Ja vesille... ah sitä onnea kun aallot keinuttivat taas hellästi keskellä kauniita maisemia. Noin 7 tuntia meni aalloilla. Olkapää alkoi jo varoitella, oli hellitettävä.
Aamulla heräsin kello 04.45. Aamuinen Päijänne näytti kauniilta ja viileältä. Sen syliin oli hyvä hypätä aamupalan jälkeen.

Kiertelin muutaman tunnin saaria, poiketen välillä seikkailemaan niille. Eräälle kalliorinteelle tein pienen nuotion ja paistoin makkaraa. Oli paahtavan kuuma. Olkapää ei ollut hyvä muttei kovin pahakaan. Ehkä tämä riitti tältä erää, turha kiusata olkapäätä tämän enempää. Ei ollut kortisonipiikeistä apua ei. Kieltämättä oli aika raukea olo kun punnersin rannalla kajakkiani auton katolle. Sitten ajo kotiin. Kotona kajakin pesu ja varusteiden huolto, lopulta itsekin suihkuun.
Savustin kaksi saamaani Kuhaa ja tein niille seuraksi salaattia ja täytettyjä perunoita. Täytteeksi majoneesi-sinappirelish sekoitusta, jota häystin vielä parilla valkosipulin kynnellä. Avasin pullon viiniä myös. Saunan jälkeen maistui myös kylmä olut!
Pyykikone pesee pyykkiä, laitan pian siis pyykit kuivumaan ja otan lisää olutta. Sadetta ei sitten näköjään tullutkaan, huijasivat.
Nyt vain nautin koti-illasta.

Optimistin ajatuksia

Maanantaina paistoi aurinko ja oli lämmintä, ihan kuten tänäänkin. Huomenna keskiviikkona on hieno kesäpäivä. Torstaina on tosikaunis kesäpäivä.
Kuka välittää? On arki ja ihmiset töissä!

Perjantaina, juhannusaattona sataa vetää. Lauantaina sataa vettä myös. Jopa sunnuntaina sataa! Totta kai, onhan vapaapäiviä.
Maanantaina sitten taas töihin, silloin paistaa taas aurinko! Hienoa? No ei todellakaan.

EI JAKSAISI RYYPÄTÄ joka sadeviikonloppu! Helmikuun jälkeen on ollut kai kaksi kaunista viikonloppua ja niistäkin toisena oli melominen kiellettyä olkapäähän pistetyn kortisonipiikin vuoksi.
Maksa ei kestä. Kunto laskee. Ahdistaa. Elämä ei ole enää kuten ennen. On vain aurinkoisia työpäiviä ja sateisia, tuulisia sekä synkkiä lomapäiviä.

Elämä on julmaa. So cruel, so cruel…
Mutta, otetaas taas!

Äitelää viniä

Ulkona suorastaan myrskyinen tuuli, vettäkin tulee välillä. Keitin uusia perunoita, paistoin sipulia soijakastikkeessa ja ripauksessa sokeria, pari pihviä pippurijuustonapeilla, sekä tein kreikkalaista salaattia. Kaiken päälle roiskin hieman valkosipulikastiketta. Tähän asti kaikki oli hyvin.
Mutta viini. Kerrankin pääsen mollaamaan jotakin viiniä. Espanjalainen Iris deMurviedro (2009). Jos leikkisin viiniasiantuntijaa, voisin kuvailla jotenkin että:
"Äitelän imelää, kuin mehukatti mehusta olisi vähennetty rypäleiden makua ja korvattu se desillä sokeria..." Oikeastaan etiketin pitäisi jo varoittaa, se on aika imelän värinen. Irvistelyksi menee siemailu. Hyi.

Kesän toinen melontareissu

Oli pakko päästä melomaan tänään. Ihan pakko, vaikka säätiedotus lupasikin huonoa. Niinpä lähdin töistä jo 12 aikaan, repun olin pakannut valmiiksi autoon. Joten kotiin hakemaan laiva katolle ja menoksi. Sää oli uhkaavan tumma, mutta mitäs siitä. Kun on mentävä niin on mentävä. Luotin sade-ennusteeseen, että sade saapusi vasta illalla.
Aijai, pehmeä vesi alla, aaltojen keinutus, kuppi kahvia kalliorannalla... se teki hyvää mielelle.

Mutta se ei tehnyt hyvää olkapäälle, se on reistaillut jo kaksi kuukautta talven kuntoilujen jälkeen. Ei ole auttanut edes pari kahden viikon lepojaksoa. Olkapää on hyvä niin kauan kun en rasita sitä, mutta heti kun se rasittuu, se tulee kipeäksi. Kauhulla ajattelen etten voisikaan tehdä melontareissuja kauniissa kesässä... täytyy kai käydä lekurilla.
Illalla ehdin maihin ja kotiin juuri ennen vesisateita. Mieli iloisena, mutta olkapää ei ollenkaan tyytyväisenä. Elämä on julmaa joskus : / 
Nyt edessä sateinen viikonloppu, mitähän piruutta keksisin?

Savustusta

Tämä olikin parempi kuin kuvittelinkaan. Laitoin heti testimielessä sisään kuhan lisäksi yhden grillimakkaran ja pari siivua possun filettä. Tuli mainiota! Mainio savun maku etenkin kalaan ja pihveihin. Olin hieman epäileväinen laitteen suhteen mutta turhaan, mainio peli. Turhaan eivät tuttavat kehuneet pönttöä.

Lauantai-ilta oli kolea vaikka aurinko paistoikin. Kylmä tuuli kuljetti herkulliset savun tuoksut ties minne.Minä laitoin savustetulle Kuhalle ja pihveille kaveriksi ulkomaisia uusia perunoita sekä kylmää valkosipulikastiketta. Juomaksi Etelä-Afrikalaista Nedenburg valkoviiniä. Ei pahaa ollenkaan...

Perjantai-illan Kuha.

Perjantai-ilta. Seison joen rannalla, viehe kimaltelee auaringossa kun se lentää veteen. Kolea tuuli saa veden aaltoilemaan. Yhä uudestaan ja uudestaan heitän vieheen veteen, välillä auringon lämmittäessä kasvojani, välillä hentoisten sadepisaroiden tippuessa kasvoilleni. Tuuli ei kuitenkaan lakkaa.
Tunnin päästä hyppään autoon ja vaihdan paikkaa. Sama toistuu; heittoja, aurinkoa, tuulta, sadepisaroita. Onni ei taida olla myötä tänään, ajattelen. Alan jo luovuttaa, mutta päätän käydä vielä yhdellä paikalla. Siellä, kolmannella paikalla lopulta tärppää. Mukavan kokoinen Kuha tarttuu vieheeseeni. Yes... Tarttuupa vielä ahvenkin, mutta se on niin pieni ja kaunis että päästän sen takaisin veteen, minne se sukeltaakin innokkaasti.

Kotiin ajellessa mietin etten ehkä ostanutkaan turhaan sähkösavustinta tänään, juuri muutamaa tuntia aiemmin. Lauantaina voin kokeilla sitä, savustaa Kuhaa. Ehkä heitän pönttöön mukaan pari makkaraa tai pihvifileen. Täytyy hakea viiniä kyytipojaksi. Tiedossa uusi kokemus ja uusia makuelämyksiä.

Baileys-juustokakku

No eihän se kaveri päässyt tulemaan, oli siis keksittävä muuta ohjelmaa. Aurinko paistoi aamupäivän, joten kaupoille ja sitten takaisin laittamaan pihalaattoja. Ai kun tuli hyvää jälkeä. Pienikin juttua muuttaa yllättävän paljon pihan ilmettä. Sitä ihaillessani sää synkkeni ja alkoi sataa. Niinpä siirryin sisätiloihin ja aloin tekemään Baileys-juustokakkua! Olin äskettäin ostanut keraamisella pohjalla ja irrotettavalla silikonireunalla varustetun vuoan, joten sitähän piti testata.

Pohja
190g Digestive keksejä (14kpl)
60g voita

Täyte
1dl Baileys kermalikööriä
1prk(250g) Mascarpone-tuorejuustoa
4tl vaniljasokeria
5tl tomusokeria
2,5dl vispikermaa
6 liivatelehteä

1.Murskaa keksit muruiksi ja sulata voi. Sekoita keskenään ja tee sekoituksesta tasainen pohja vuokaan. Laita jääkääppiin siksi aikaa kun teet täytteen.

2.Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

3.Vaahdota kerma, sekoita siihen sokerit ja juusto.

4.Lämmitä Baileys ja liota siihen vedestä puristetut liivatelehdet.

5.Lisää Baileys/liivateseos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen.
Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita.

6.Laita hyytymään jääkaappiin vähintään 2 tunniksi. Koristelun voit tehdä ennen tai jälkeen jääpaappiin laittoa.

7.Mene saunaan muutamaksi tunniksi ja palatessasi sieltä kuumissasi, nauti vilpoisaa ja herkullista Baileys-juustokakkua. Vaikkapa itse Baileysin ja jäiden kera.

Koristella voi kermavaahdolla, kinuskikastikkeella, mansikoilla, suklaalla... vain mielikuvitus on rajana. Koska tein tätä kakkua ensimmäistä kertaa, raastoin karusti päälle vain suklaata. En arvannut alkaa prameilemaan kinuskikastikkeella taiteellisia kuvioita, että jää seuravaksi kerraksikin jotakin haastetta.
Ja jos pidät mintusta, Baileysiä saa myös mintulla maustettuna. Maailma on täynnä uusia ulottuvuuksia...

Nyt sitten katselen illan vaikka elokuvia ja tulen änkyräkänniin Baileys-kakusta :p  Tai no, ehkä siihen tarvitaan jotakin muutakin...

Poika, mies, vaiko sankari.

Vettä ja vettä, koko viikon joka päivä on satanut vettä. Pihalla odottavat uudet pihakivilaatat asentamista, mutta eipä niitä viitsi sateessa märkään maahan alkaa virittelemään. Olisi siis keksittävä sijaistoimintaa. Tai ehkä vain laiskottelen illan. Huomenna tulee ehkä kaveri kylään, mutta melkoisen epävarmaa se on koska asia riippuu hänen avovaimostaan...
Tekisi mieli avata punaviinipullo ja nautiskella, ah! Tosin Samuel Johnson on sanonut että "Punaviini on poikasten juomaa, portviini miesten, mutta sankariksi mielivän on nautittava konjakkia."
Hmmm... olisi minulla kyllä konjakkiakin, mutten osaa päättää mielinkö sankariksi juuri tänä viikonloppuna.

Ehkä mietin asiaa yön yli.

Lonely

Viikonlopuksi sain vieraita, todella mukavia vieraita ja oli oikein hauskaa. Vieraiden lähdettyä tuli yksinäinen olo, en tiedä mistä se johtuu. Tunne tuli niin voimakkaana. Ei minulla yleensä tällaisia fiiliksiä mukavan viikonlopun jälkeen. Sitä miettii ja pohtii kaikenlaista.

On taas harmaata ja sataa vettäkin... 

Ruovesi

Kesän ensimmäinen melontareissu, kevyt sellainen. Silti onnistuin saamaan ihon rikki peukalosta, tyhmyyksissäni kun en ottanut melontahanskoja mukaan. Perjantaina meloin siis noin 10 km kauniissa säässä, seikkaillen saarelta saarelle. Tuuli oli aukealla kova, mutta saaret antoivat suojaa. Viikonlopuksi oli vuokrattu 5 hengen porukalla hieno 8 hengen mökki, minne sitten illalla meloin, muiden saapuessa autoillaan paikalle.
http://www.haapasaari.fi/cabin?id=1
Viikonloppu meni saunoen, grillaillen ja vesillä leikkien. Lauantaina osa souteli soutuveneellä ja osan kokeillessa vuorollaan SOT-kajakkiani.
Nyt vain odottamaan sopivaa vapaata ja säätä, että pääsee pitemmälle reissulle...

Pakkailua

Reppu on nyt pakattu kevyelle, noin puolen päivän melontareissulle. Toivottavasti se toteutuu, eikä sää tee tepposia huomenna. Illalla sitten ohjelmassa saunomista, grillailua ja virvokkeita ystävien kesken. Varmastikin myös seurapelejä...
Eilen nostin SOT-kajakin pukeille pihalle, näyttää heti kesäisemältä. Siellä se nyt malttamattomana odottaa kesän ensimmäistä seikkailua.
Jospa se kesä tästä alkaisi, ja kesän uudet seikkailut.

Sadepäivän mietteitä

Sain putsattua ja järjestettyä makuuhuoneen lasivitriinin, päätettyä jos viikolla aloitetun sälekaihtimien puhdisttuksen ja putsattua kaikki peilit. Sen lisäksi että sain ommeltua tekemääni lahjapuukkoon tupen ja piilotettua loputkin puupalikat makuuhuoneen lattialta, odottelemaan talvea. Mutta ehdin minä välillä uppoutua hyvään kirjaankin ja kokkailla. Harrastin jopa kevyttä liikuntaa, kipeähköstä olkapäästäni huolimatta. Kaikki tämä kun ulkona satoi ja tuuli, kuinkas muuten.
Mutta mutta, ensi viikonlopuksi ennustelevat lopultakin aurinkoista ja lämmintä viikonloppua. Jokohan pääsisin aloittaamaan melontakauden..? Melomista, grillailua ja saunomista, se olisi jotakin se. Torstai on arkipyhä ja kun otan perjantain vapaaksi töistä niin olisi koko pitkä viikonloppu aikaa harjoitella kesän viettoa. 
Toivottavasti ennustajaeukot ovat oikeassa ja alkaa kesä.