Perjantai-illan Kuha.

Perjantai-ilta. Seison joen rannalla, viehe kimaltelee auaringossa kun se lentää veteen. Kolea tuuli saa veden aaltoilemaan. Yhä uudestaan ja uudestaan heitän vieheen veteen, välillä auringon lämmittäessä kasvojani, välillä hentoisten sadepisaroiden tippuessa kasvoilleni. Tuuli ei kuitenkaan lakkaa.
Tunnin päästä hyppään autoon ja vaihdan paikkaa. Sama toistuu; heittoja, aurinkoa, tuulta, sadepisaroita. Onni ei taida olla myötä tänään, ajattelen. Alan jo luovuttaa, mutta päätän käydä vielä yhdellä paikalla. Siellä, kolmannella paikalla lopulta tärppää. Mukavan kokoinen Kuha tarttuu vieheeseeni. Yes... Tarttuupa vielä ahvenkin, mutta se on niin pieni ja kaunis että päästän sen takaisin veteen, minne se sukeltaakin innokkaasti.

Kotiin ajellessa mietin etten ehkä ostanutkaan turhaan sähkösavustinta tänään, juuri muutamaa tuntia aiemmin. Lauantaina voin kokeilla sitä, savustaa Kuhaa. Ehkä heitän pönttöön mukaan pari makkaraa tai pihvifileen. Täytyy hakea viiniä kyytipojaksi. Tiedossa uusi kokemus ja uusia makuelämyksiä.