lauantai 29. elokuuta 2009

Rusketusraidat


Kesän rusketusraidat. Näin se käy kun kirmailee kesän housut kintuissa...
Uskallatko näyttää omat rajasi? No sitä epäilinkin.

maanantai 24. elokuuta 2009

Tahtoo tämmösen, tahtoo!

Tällainen kyllä pitäisi laittaa. SR71-Blackbird
Vanha kuin mikä, voisi saada halvalla. Pikkasenko olis potkua...
Autotallia joutuisi suurentamaan melkoisesti, joten en taida viitsiä.
Ahdasta on jo nytkin tuon F-18 Hornetin kanssa...



sunnuntai 23. elokuuta 2009

Aalloilla surffailua

Lauantai ja aamulla heti vesille.
Aurinko paistoi paremmin kuin perjantaina, mutta kun pääsin vesille, huomasin tuulen olevan todella kova. Ei mitään mahdollisuutta pitempään reissuun. Kun käänsin keulan tuulta kohden, aallot löivät joskus yli, pärskien vettä reisilleni. Kun käänsin perän tuulta kohden, liu'uin hitaasti eteenpäin, saattaen vain istuskella ja ihailla aurinkoisia maisemia. Kun taas käänsin kylkeni tuulelle, aallot keinuttivat minua ja alustani kuin lasta kehdossa. Hauskaa! :) Aivan kuin luontoäiti olisi pitänyt hauskaa pienen melojan kustannuksella...
Niinpä kiertelin suojaisia saaria kalastellen. Eräällä rannalla tein nuotion ja paistoin makkaraa, sekä keitin kahvit. Nautiskelin kesäpäivästä, mahtaako näitä enää monta olla tänä vuonna.

Suojainen paikka kahden saaren välissä. Huomaa kuinka koivu taipuvat tuulessa vasemmalla.

Illalla kotona jatkoin grillailulla, sekä olutta ja viskiä nautiskellen.

perjantai 21. elokuuta 2009

Melontaa ja piirakkaa

Tänään pidin vapaapäivän, käytin siihen tehtyjä ylityötunteja. Aamulla heräsin kello 7 aikoihin ja söin tukevan aamupalan, minkä jälkeen lastasin SOT-kajakkini auton katolle ja pakkasin muutkin kamat mukaan. Ajoin noin 17 kilometrin päähän ja edessä oli jälleen uusia tuntemattomia taipaleita vesiä pitkin. 20km meloin ja matkaan kuului pari kivaa pientä koskea huitsin hauskaa... Makkarat unohtui kotiin, mutta oli onneksi muuta evästä. Makkarat jäi kuitenkin paistamatta. Mukaan tarttui myös 2 haukea sekä hyvän koinen Kuha! Oli sopivan lämmin keli meloa, ei liian kuuma. Tosin kyllä välillä oli hiki, mutta palatessa myös kohtalaisia tuulenpuuskia. Vastaisia.




Kotiin palatessa leivoin broileripiirakan, mukana reilusti sinihomejuustoa ja paprikaakin, valmistui juuri. Nyt katselen yleisurheilun MM-kisoja punkkua siemaillen.
Hieno päivä. Huomenna taas vesille.

tiistai 18. elokuuta 2009

Viime lauantai

Parsifal ja Galahad istumassa oudossa baarissa. Baarin pulisevien asiakkaiden äänten ylitse kuulen lasien vaimeaa kolinaa ja helähtelyä, joka kuuluu korkean väliseinän takaa ja kaikuu korkeassa, koristeellisessa katossa. Tuijotan baarin viinahyllyä sillä välin kun kaverini Galahad on käymässä kusella ja koen optisen harhan tai jotakin, koska kaikki ei ole kohdallaan, näen nuo pullot edessäni ja näen niden heijastukset niiden takana, mutta en näe itseäni! En näe omaa peilikuvaani!

Galahan tulee takaisin väenpaljouden läpi, työntyy kohteliaasti kyynärpäillään parin asiakkaan ohi, nostaa takkinsa baarituolilta ja nojaa viereeni tiskiin, siemaillen tuopistaan.
"Galahan, auta minua", sanon. "Olen tulossa hulluksi tai sitten minusta on tullut joku vitun vampyyri tai jotakin."
Galahad katsoo minua. Hän on vanhempi kuin minä - neljänkymmenenkolmen, luullakseni - maantienväriset hiukset, teekupinkokoinen kalju kohta, nenänpäällä muutama samansuuntainen viehättävä arpi, jotka aavat hänet näyttämään siltä kuin hän jatkuvasti kurtistaisi kulmiaan, vaikka oikeasti hän yleensä nauraa. Vähän suurempi kuin minä.

"Mistä oikein puhut, Parsifal, sinä uskomaton imbesilli?"
Nyökkään kohti edessäni näkyvää viinahyllyä. Näen siellä ihmisiä, pullojen takana, aivan niinkuin näen ihmisiä takanani. Vannon että kyse on samoista ihmisistä ja minun pitäisi olla heidän ja takana olevan peilin välissä, mutta en siltikään näe itseäni. Nyökkään uudestaan toivoen, että liikkeeni näkyisi peilissä, mutta se ei näy.
"Katso!" Sanon. "Katso: peilissä!"
Sehän on peili, eikö niin? Tuijotan. Lasihyllyjä. Messinkisiä kannatinpylväitä. Edessäni oleva pullo Stoly Rediä ja sen takaosa heijastuvat peilistä, samoin pullollinen sinistä Smirnoffia, etiketti minuun päin ja etiketin tyhjä valkoinen takaosa näkyvissa pullon ja sen sisällä olevan vodkan läpi. Sama juttu vieressä olevan Bacardi-pullon kanssa. Näen pullon pienen etiketin peilistä, ja näen sen pullon läpi edestä käsin. Tietenkin se on peili!

Galahad siirtää päätään niin että hänen laukansa lepää olallani. Hän tiirailee eteenpäin. Hän ottaa takintakustaan lasit, joista hän ei ole erityisen ylpeä, ja asettaa ne nenälleen.
"Mitä?" hän kysyy ja kuulostaa ärtyneeltä. "Parsifal, mitä sinä höpiset? Galahad sanoo. Hän kääntyy katsomaan minua. Katson uudestaan peiliin. Hemmetti! En näe häntäkään!
Osoitan sormellani ja ohikulkeva työntekijä mulkaisee minua hassusti, kun melkein tökkään häntä silmään.
"Olen näkymätön!" rääkaisen.
"Olet kännissä", Galahad sanoo ja kääntyy takaisin tuoppinsa ääreen.
Yksi peilistä näkyvistä ihmisistä katsoo minua. Tajuan, että osoittelen edelleen sormellani. Käännyn ja katson taakseni, mutt siellä ei ole kuin joukko selkiä ja kehoja; kukaan ei katsele minua. Käännyn takaisin ja tuijotan peiliin juuri kun työntekijä kurotautuu ottamaan Bacardi-pullon hyllyltä. Tuijotan. Sen peilikuva on yhä paikoillaan! Yhä hämmästyttävämpää!

Mies joka katseli minua, kaselee minua edelleen. Sitten tajuan, että näen hänen yläpuolellaan tiiliseinällä palasen siihen maalattua freskoa. Käännähdän ja katson takanani olevien ihmisten yläpuolelle. Korkeista, lasimaalauksin koristelluista ikkunoista tulvii yhä melkoisesti valoa. Ei freskoja. Käännyn takaisin samaan aikaan kun työntekijä asettaa Bacardi-pullon takaisin hyllylle. Se ei ole täysin suorassa ja on vähän väärässä paikassa. Eräs vanhemmista miespuolisista baarimikoista kulkee ohitseni ja asettaa pullon täsmälleen oikealle paikalle jotta peili-illuusio säilyisi, ennen kuin menee oluthanalle ja täyttää muutaman olut-tuopin. Mulkoilen häntä kun hän tulee lähemmäs. Täydellinen kusipää. Sitten vetäydyn kauemmas, peloissani, kun hä tulee suoraan minua kohti ja asettaa lasit minun ja Galahadin eteen. Katson omaa tuoppiani ja näen, että se on tyhjä juuri kun baarimikko nappaa sen pois ja ottaa maksun Galahadilta, joka kaataa muutaman jäljelle jääneen millin vanhasta lasista uuteen.

Pudistan päätäni. "Ei saatana", sanon, huokaan ja katson kattoon. "Tästä ei tule mitään."
"Mitä?" Galahad kysyy ja kurtistaa kulmiaan.
"Tästä ei tule mitään. Tämä päivä on ollut..."
"Näytät kaamealta Parsifal", Galahad sanoo ja nyökäyttää sivulle. "Tuolla on muutama vapaa tuoli. Mennään istumaan."
"Okei, ostetaan vähän röökiä, jooko?"
"Ei! Olet lakossa, joko unohdit?"
"Joo, mutta tämä on ollut rankka päivä..."
"Suuntaa nyt vain noita pöytiä kohti, okei?"
Unohdan takkini, mutta Galahad muistaa sen. Istuudumme puoliympyrän muotoisen, uurretun nahkapenkin päähän ja laskemme tuoppimme soikealle pöydälle.


"Näytänkö tosiaan kauhealta?"
"Parsifal, näytät umpihumalaiselta."
"Senkin barbaari."
"Sanon vain miltä minusta näyttää."
"Minulla on ollut traumaattinen päivä", sanon ja kiedon nahkatakkiani ympärilleni.
"Kuulostaa tosi tuskalliselta."
"Kiitos että lähdit kaljalle ritari Galahad" sanon, katson häntä silmiin humalaisen vilpittömyydellä ja mäjäytän häntä kevyesti kyynärvärteen.
"Auts! Et viitsisi lopettaa?" Hän hieroo käsivarttaan. "Mutta kumminkin, älä turhia kiittele."
"Galahad, onko sinulla yhtään röökiä, Galahad?"
"Ei, ei edelleenkään."
"Ai. Ei sitten. Mutta oli tosi reilu sinulta, että tulit kaljalle, ihan totta, Galahad. Olet ainoa kaverini, joka ei ole joku saatanan ------" No, --- lisäksi. Ja, oli miten oli, on tosi hienoa, että voin kertoa sinulle kaiken tämän paskan."
"Ja jakaa sen kaikkien muiden baarin asiakkaiden kanssa, ellen minä käskisi sinua pitämään turpaasi kiinni."
"Joo, mutta et uskoisi mitä minulle on tapahtunut, hartioilleni yritetään uskomattomia juttuja".
"Tuossa kunnossa olevan tyypin harteille ei sälytetä mitään. Joutaisit tiputukseen".
Sivuutan tämän olankohautuksella ja kumarrun lähemmäs häntä. "Olen vakavissani".
Galahad huokaa syvään. "Sinulla on lahjoja dramaattisten hyberbolien esittämiseen, Parsifal".
"Se on totta!"
"Ei..." Galahad sanoo rauhallisesti. "Luulen etä jos se olisi totta, et olisi täällä yrittämässä juoda kapakkaa kuiviin."
"Paskat." Ajattelen asiaa. "Luuletko että saatan olla tulossa känniin?"
"Äh, turpa kiinni ja juo kaljasi."
"Hyvä idea... Muuten, onko sinulla yhtään röökiä, Galahad?"

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Pihahommia

Tänään sonnustaudun, en suinkaan omenavarkaan asuun, vaan haudankaivajan asuun. Pienen pationi vieressä on jokin epämääräinen pöheikkö edellisen asukkaan jäljiltä ja päätin kaivaa sen pois. Kaivan siis tilalle montun, täytän mullalla ja istutan tilalle vaikka horsmaa. Olisko hyvä idea? Ei minustakaan. Mutta jotakin siihen on saatava tilalle. Liuskeviä, niitä minä laitan!


Mietin kuumeisesti mitä sanon, jos joku näkee minut, miehen, moisissa viherpeukalon hommissa. Naisten hommiahan nämä ovat, näin ainakin isot pojat väittävät. Keksin nerokkaan hätävalheen, päätin valehdella että hautaan naapurin kissaa, joka jäi oveni väliin uteliaisuuttaan. Sillä luulisi miehinen maineeni säilyvän. Kun vain saisin loihdittua kasvoilleni tarpeeksi pirullisen virneen, jos miespuolinen henkilö puuhailujani utelee. Jos taas kyseessä on rouvashenkilö, pitäisi kasvoille saada surullinen ilme, kenties pari kyyneltäkin puristettua silmäkulmaan. Ei ole helppoa tämä miehen elämä, kaikkeen on kyettävä. Ja uhrattava vielä hyvin säilynyt musta pukukin(hautajaisrekvisiitaksi), mitä käytin vasta parikymmentä vuotta sitten. Toivottavasti en sotke sitä pahasti, sillä pärjäisi hyvin vielä seuraavatkin parikymmentä vuotta.

perjantai 14. elokuuta 2009

Mars ja Venus

En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi miesten ja naisten seksuaaliset halut eroavat niin paljon toisistaan. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä koko Mars-Venus juttua. Enkä koskaan ole tajunnut miksi miehet ajattelevat päällään ja naiset sydämellään.

Esimerkiksi: Eräänä ilta kauan sitten olin menossa tyttöystäväni kanssa sänkyyn. Intohimot alkoivat jyllätä, kunnes lopulta hän sanoi:"Sori Kulta. Nyt ei vaan tunnu siltä. Mä vaan haluisin että pitäisit mua sylissä" Minä siihen: "MITÄ?! Mitä tuo oli?Joten hän sanoi sanat, jotka jokainen poikaystävä tässä maailmassa pelkääkuulla: "Sinä et vain ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten tarpeiden kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun miehiset, fyysiset tarpeet. Etkö voi vain rakastaa minua sellaisena kuin minä olen, ei sellaisena mitä teen vuoksesi makuuhuoneessa." Tajusin, että mitään ei sinä iltana tule tapahtumaan, joten aloin nukkumaan.

Seuraavana päivänä päätin ottaa vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa tyttöystäväni kanssa. Menimme ensin mukavalle lounaalle, jonka jälkeen shoppailemaan isoon tavarataloon. Kävelin hänen kanssaan ympäri osastoa hänen kokeillessa eri asuja päälleen. Koska hän ei osannut päättää minkä ottaa, minä ehdotin että, otetaan yksi jokaista mallia.
Seuraavaksi hän halusi parin uusia kenkiä ja minä ehdotin, että otetaan pari jokaiselle uudelle asulle. Menimme seuraavaksi koruosastolla, jossa hän valitsi itselleen timanttikorvakorut. Hän oli niin innostunut... Hän alkoi jo jopa lähestyä seksuaalista kiihottumista, kun hän sanoi: "Eiköhän tässä ole kaikki kulta". Mennäänkö sitten kassalle?

Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin: "Sori kulta, nyt ei vaan tunnu siltä". Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi ja hänen leukansa loksahti auki, kun hän sai sanottua suustaan "Mitä?!" Minä jatkoin: "Kulta minä vain halusin, että pitäisit näitä tavaroita sylissä. Sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten, taloudellisten tarpeideni kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun ostostarpeet naisena". Ja juuri kun hän alkoi näyttää siltä, että tulee varmasti tappamaan minut, minä lisäsin: "Mikset voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle ostaa?

Kuntoilu on kivaa

HAH!! Sinne jäivät...

tiistai 11. elokuuta 2009

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Damaskoksen rakastavaiset

Kirjastossa käsiini sattui Rafik Schami:n kirja Damaskoksen rakastavaiset. Se on melkoisen paksu kirja, kai jotakin 900 sivua. En ehkä muuten olisi kiinnittänyt kirjaan suurempaa huomiota, mutta kun olen asunut vuoden tuossa maailman vanhimmassa yhtäjaksoisesti asutussa miljoonakaupungissa, se herätti mielenkiintoni ja lainasin sen.
Jälleen kerran täytyy nostaa kirjailijalle hattua, uskomatonta kerrontaa. Kirjasta saa hyvän kuvan paikallisesta kulttuurista, niin erilaisesta kuin meidän. Sukusidonnaisuuksista, naisten asemasta, itse kaupungista, jne. Tarina kulkee yli useiden sukupolvien. Arabialinen veriso Romeosta ja Juliasta, sanotaan jossakin, mutta on se paljon muutakin. Intohimoisten rakkauskohtaloiden lisäksi se kertoo myös kovasta ja säälimättömästä elämästä. Vaikka kirja tuntuu välillä yksitoikkoiselta, silti se pitää jotenkin otteessaan.
Mutta kirja on vielä kesken, saa nähdä mite se tuo vielä tullessaan...


”Suurenmoinen, yli sadan vuoden ajalle levittäytyvä tarinoiden mosaiikki.”
Die Welt, Saksa

”Arabialainen variaatio Romeosta ja Juliasta. Kirjassa on onnellinen loppu, ja se on ihastuttavan helppolukuinen."
Neue Zürcher Zeitung, Sveitsi

lauantai 8. elokuuta 2009

Omenapuu

Pihallani on omenapuu, kuten myös naapurilla. Pari asiaa jäi ihmetyttämään kun katselin niitä.
A) Minulle tulee paljon omenoita, naapurille ei ollenkaan.
B) Miksi omenoita tulee toisiin oksiin paljon ja toisiin ei ollenkaan.
Merkillistä... Täytyy kai ottaa olut ja mennä pihalle ihmettelemään asiaa enemmänkin.

perjantai 7. elokuuta 2009

Grillailua ja juopottelua

Perjantai ja aurinko paistaa, tänään grillataan! Ja juopotellaan...

*Pekonijuustoon käärittyä Halloumi-juusto (juusto kannattaa liottaa pari tuntia ensin)
*Folionyyttiin ryynäriä, tomaattia ja sipulipaloja, paljon sinihomejuustoa ja mustaa Koskenlaskijaa, sekä hieman tulista Salsakastiketta
*Haukea
Loppukevennys:

Jussi porhalsi viinakauppaan ja ilmoitti muitta mutkitta Alkon myyjälle:
- Äkkiä halvinta mikä menee päähän!
- Tossa muovikassi, 20 centtiä, totesi myyjä lakonisesti.

Vanhapiika meni viinakauppaan ja tiedusteli viiniä.
- Tuleeko tämä lihan vain kalan kanssa? Kysyi myyjä.
- Ei kun talonmiehen. Vastasi vanhapiika.

torstai 6. elokuuta 2009

Isojärven kansallispuisto


Tänään meloin noin 23km Isojärven kansallispuistossa. Aikaisemminhan patikoin täällä. Lämpötila oli tänään 22 ja aivan tyyntä. Paljon kallioisia pieniä saaria missä jaloitella, sekä pitää kahvi/välipalataukoja. Ja onhan siellä pari laavuakin nuotiopaikkoineen. Hiljaista ja rauhallista, ei moottoriveneet kurvailleet ympärillä. Nähtävyytenä vanha kalamaja, mikä näytti mielenkiintoiselta ulkoa päin, mutta oli visusti lukittu.
Rannalla pari marjastajaa kertoi nähneensä edellisenä iltan pari melojaa jotka olivat meloneet ja viettäneet 3 vuorokautta täällä. Ainakin hyviä paikkoa yöpymiselle löytyy.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Rannikolla

Kesälomani viimeinen viikko alkoi kun päätin tehdä vielä yhden reissun. En kanootillani, vaan autollani, vaikka kilometrejä oli jo ennestäänkin takana melkoisesti. Pakkasin siis kassini ja sulloin ne peräkonttiin.

Lähes 300 km aurinkoista maisemaa ja laskeuduin tyylikkäästi Vaasaan, jo lähes kaiken kokeneella,
vain puolitoista vuotta vanhalla Mersullani. Paljon ihmisiä ja iloista meininkiä keskustassa. Löysin
heti eräälle laadukkaalle leirintäalueelle. Tein tiedusteluretken alueella ja totesin kaiken olevan
kunnossa, siellä oli nimittäin ravintolakin. Niinpä painelin respaan, kyselemään mökeistä. Tiskin
takana istui nuori neitonen

- Olisiko teillä vapaita mökkejä? Kysyin

- Oon.... Sanoo tyttö, jauhaen ainakin kilo purukumia suussaan, irrottamatta katsettaan netistä.

- Minkä hintainen yö on? Kysyn.

- 65 euroa.... Suu jauhaa ja katse pysyy edelleen tiiviisti netissä.

- Millainen varustus mökeissä on? Kysyn.

- Pieni jääkaappi ja mikro... Edelleenkään hän ei katso minuun, vaan nettiin ja suu jauhaa.

- Otatko purkkaa? Kysyn.

- Mitäh..? Tyttö kysyy hajamielisesti, ällistyksekseni purukumin jauhaminen hieman hidastuu ja tyttö vilkaisee minuun pikaisesti.

- Ei mitään, minäpä mietin asiaa. Sanon ja astun ulos.

Minua ärsyttää. Jos omistaisin paikan niin... Mutta en omista, joten hyppään BMW:ni ja poistun paikalta.

Raippaluoto. Vitsi mitä maisemia meloa... jos vain olisi tullut kanootti Mazdani katolle. Harmittaa niin, että päätän jatkaa matkaa aivan muualle, juotuani ennen sitä kahvit Raippaluodon kupeessa olevassa kahvilassa.

Ilta-aurinko paistaa kauniisti kun saavun Pietersaareen, ei hassumpi paikka sekään. Tilaa leirintäalueella on ja taas vastassa teinityttö, tällä kertaa ihan asiallinen. Mökit hyvin varusteltuja ja halpoja. Mutta paikka on kuin kuollut. Hyppään Alfa Romeooni ja päätän jaksaa lentää vielä vähän. Vähän matkan päässä on Luoto niminen paikka, joten sinne siis, nälkä mahassa kurnien..........


Strandcamping. Minut ottavat vastaan ilta-auringon kanssa kilpaa hymyilevät kauniit neitoset (3 kpl). Maisemat ovat hienot, rannassa kalastaja savustaa tuoretta kalaa, ravintolassa kylmää olutta. Witsi, olenko minä paratiisissä? Kysyn itseltäni, ajattelen kuitenkin kaiken johtuvan vainvauhtihumalasta. Mutta kun olen valkannut mökin, syönyt hyvin ja nauttinut kylmän oluen, ja neitoset edelleen hymyilevät kauniisti, päätän että ainakin aika lähellä paratiisiä olen.

Aamupalaksi nautin juuri pyydystettyä ja aamulla savustettua tuoretta lohta. Kahvin kanssa. Ehkä elämäni yksinkertaisin, mutta paras aamupala! 4,5 euroa... Yritän tarjota vanhalle miehelle muovipussillista 500 euron seteleita, mitä kahmin kasaan peräkäkärrystäni, mutta vanha mies kieltäytyy kohteliaasti, päätään puistellen ja hymyillen.Tunnen itseni ryöväriksi kun jatkan matkaani, mustan pakokaasun pöllähdellessä Ladani katkenneesta pakoputkesta...


Kokkola. Kuvittelin että se on pieni pahainen kaupunki. Mutta ei, sehän on aika suuri ja siellä on mukavan näköisiä terasseja! Pitäisiköhän minun muuttaa rannikolle, kysyn vieressä seisovalta mallilta näyttävältä böönalta. Huomaan sen kuitenkin olevan vain aidon kokoinen pahvimalli, mikä mainostaa jotakin meikkiä. Nolona jatkan matkaa aurinkoisella kaupungilla.


Mitä? tylsää ja liian pitkä tarina? Oukei. Kokkolasta suunnistin Harley Davidsonillani sisämaata kohden ja sieltä edelleen kotiin.

Reissuun on aina jännittävä lähteä ja kotiin on aina mukava palata.

Kyllä purjehtiminen on hauskaa!



lauantai 1. elokuuta 2009

Viini

Wine is sunlight, held together by water.
GALILEO (1564-1642)

Wine is the most civilized thing in the world.
ERNEST HEMINGWAY (1899-1961)

A meal without wine is like a day without sunshine.
LOUIS PASTEUR (1822-1895)