Juhannus

Perjantaina löin töissä hanskat tiskiin ja pakenin paikalta kello 12.00. Olin pakannut repun ja auton valmiiksi, niinpä poikkesin vain kotona hakemassa parhaan kamuni, eli "laivani". Ja vesille... ah sitä onnea kun aallot keinuttivat taas hellästi keskellä kauniita maisemia. Noin 7 tuntia meni aalloilla. Olkapää alkoi jo varoitella, oli hellitettävä.
Aamulla heräsin kello 04.45. Aamuinen Päijänne näytti kauniilta ja viileältä. Sen syliin oli hyvä hypätä aamupalan jälkeen.

Kiertelin muutaman tunnin saaria, poiketen välillä seikkailemaan niille. Eräälle kalliorinteelle tein pienen nuotion ja paistoin makkaraa. Oli paahtavan kuuma. Olkapää ei ollut hyvä muttei kovin pahakaan. Ehkä tämä riitti tältä erää, turha kiusata olkapäätä tämän enempää. Ei ollut kortisonipiikeistä apua ei. Kieltämättä oli aika raukea olo kun punnersin rannalla kajakkiani auton katolle. Sitten ajo kotiin. Kotona kajakin pesu ja varusteiden huolto, lopulta itsekin suihkuun.
Savustin kaksi saamaani Kuhaa ja tein niille seuraksi salaattia ja täytettyjä perunoita. Täytteeksi majoneesi-sinappirelish sekoitusta, jota häystin vielä parilla valkosipulin kynnellä. Avasin pullon viiniä myös. Saunan jälkeen maistui myös kylmä olut!
Pyykikone pesee pyykkiä, laitan pian siis pyykit kuivumaan ja otan lisää olutta. Sadetta ei sitten näköjään tullutkaan, huijasivat.
Nyt vain nautin koti-illasta.

Optimistin ajatuksia

Maanantaina paistoi aurinko ja oli lämmintä, ihan kuten tänäänkin. Huomenna keskiviikkona on hieno kesäpäivä. Torstaina on tosikaunis kesäpäivä.
Kuka välittää? On arki ja ihmiset töissä!

Perjantaina, juhannusaattona sataa vetää. Lauantaina sataa vettä myös. Jopa sunnuntaina sataa! Totta kai, onhan vapaapäiviä.
Maanantaina sitten taas töihin, silloin paistaa taas aurinko! Hienoa? No ei todellakaan.

EI JAKSAISI RYYPÄTÄ joka sadeviikonloppu! Helmikuun jälkeen on ollut kai kaksi kaunista viikonloppua ja niistäkin toisena oli melominen kiellettyä olkapäähän pistetyn kortisonipiikin vuoksi.
Maksa ei kestä. Kunto laskee. Ahdistaa. Elämä ei ole enää kuten ennen. On vain aurinkoisia työpäiviä ja sateisia, tuulisia sekä synkkiä lomapäiviä.

Elämä on julmaa. So cruel, so cruel…
Mutta, otetaas taas!

Äitelää viniä

Ulkona suorastaan myrskyinen tuuli, vettäkin tulee välillä. Keitin uusia perunoita, paistoin sipulia soijakastikkeessa ja ripauksessa sokeria, pari pihviä pippurijuustonapeilla, sekä tein kreikkalaista salaattia. Kaiken päälle roiskin hieman valkosipulikastiketta. Tähän asti kaikki oli hyvin.
Mutta viini. Kerrankin pääsen mollaamaan jotakin viiniä. Espanjalainen Iris deMurviedro (2009). Jos leikkisin viiniasiantuntijaa, voisin kuvailla jotenkin että:
"Äitelän imelää, kuin mehukatti mehusta olisi vähennetty rypäleiden makua ja korvattu se desillä sokeria..." Oikeastaan etiketin pitäisi jo varoittaa, se on aika imelän värinen. Irvistelyksi menee siemailu. Hyi.

Kesän toinen melontareissu

Oli pakko päästä melomaan tänään. Ihan pakko, vaikka säätiedotus lupasikin huonoa. Niinpä lähdin töistä jo 12 aikaan, repun olin pakannut valmiiksi autoon. Joten kotiin hakemaan laiva katolle ja menoksi. Sää oli uhkaavan tumma, mutta mitäs siitä. Kun on mentävä niin on mentävä. Luotin sade-ennusteeseen, että sade saapusi vasta illalla.
Aijai, pehmeä vesi alla, aaltojen keinutus, kuppi kahvia kalliorannalla... se teki hyvää mielelle.

Mutta se ei tehnyt hyvää olkapäälle, se on reistaillut jo kaksi kuukautta talven kuntoilujen jälkeen. Ei ole auttanut edes pari kahden viikon lepojaksoa. Olkapää on hyvä niin kauan kun en rasita sitä, mutta heti kun se rasittuu, se tulee kipeäksi. Kauhulla ajattelen etten voisikaan tehdä melontareissuja kauniissa kesässä... täytyy kai käydä lekurilla.
Illalla ehdin maihin ja kotiin juuri ennen vesisateita. Mieli iloisena, mutta olkapää ei ollenkaan tyytyväisenä. Elämä on julmaa joskus : / 
Nyt edessä sateinen viikonloppu, mitähän piruutta keksisin?

Savustusta

Tämä olikin parempi kuin kuvittelinkaan. Laitoin heti testimielessä sisään kuhan lisäksi yhden grillimakkaran ja pari siivua possun filettä. Tuli mainiota! Mainio savun maku etenkin kalaan ja pihveihin. Olin hieman epäileväinen laitteen suhteen mutta turhaan, mainio peli. Turhaan eivät tuttavat kehuneet pönttöä.

Lauantai-ilta oli kolea vaikka aurinko paistoikin. Kylmä tuuli kuljetti herkulliset savun tuoksut ties minne.Minä laitoin savustetulle Kuhalle ja pihveille kaveriksi ulkomaisia uusia perunoita sekä kylmää valkosipulikastiketta. Juomaksi Etelä-Afrikalaista Nedenburg valkoviiniä. Ei pahaa ollenkaan...

Perjantai-illan Kuha.

Perjantai-ilta. Seison joen rannalla, viehe kimaltelee auaringossa kun se lentää veteen. Kolea tuuli saa veden aaltoilemaan. Yhä uudestaan ja uudestaan heitän vieheen veteen, välillä auringon lämmittäessä kasvojani, välillä hentoisten sadepisaroiden tippuessa kasvoilleni. Tuuli ei kuitenkaan lakkaa.
Tunnin päästä hyppään autoon ja vaihdan paikkaa. Sama toistuu; heittoja, aurinkoa, tuulta, sadepisaroita. Onni ei taida olla myötä tänään, ajattelen. Alan jo luovuttaa, mutta päätän käydä vielä yhdellä paikalla. Siellä, kolmannella paikalla lopulta tärppää. Mukavan kokoinen Kuha tarttuu vieheeseeni. Yes... Tarttuupa vielä ahvenkin, mutta se on niin pieni ja kaunis että päästän sen takaisin veteen, minne se sukeltaakin innokkaasti.

Kotiin ajellessa mietin etten ehkä ostanutkaan turhaan sähkösavustinta tänään, juuri muutamaa tuntia aiemmin. Lauantaina voin kokeilla sitä, savustaa Kuhaa. Ehkä heitän pönttöön mukaan pari makkaraa tai pihvifileen. Täytyy hakea viiniä kyytipojaksi. Tiedossa uusi kokemus ja uusia makuelämyksiä.