Kuutamotreffit vesillä

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin etten hikoile kotona enää seuraavaa yötä. Mieluummin valvon kuuman yön ulkona kuin kotona sisällä. Päivällä pakkasin kamani ja nostin jälleen SOT-kajakkini auton katolle. Noin kello 17.00 lähdin ajamaan päijänteen rantaan, erääseen pieneen venessatamaan. Kajakkiani pakatessa soitti kaverini Helsingistä ja kertoi lähtevänsä ajamaan luokseni kylään. No, en suinkaan lähtenyt takaisin kotiin vaan sovittiin että nähdään vesillä. Hän ottaisi oman kanootin mukaan. Kerroin rannan koordinaatit, mitkä kaveri katsoi netistä ja aikoi lähteä suunnistamaan noin 270 km:n päästä.
Oli edelleen kuumaa kun liu'uin rannasta kohti kapeikkoa, minkä muodostivat manner ja suuri saari. Veneitä tuli vastaan, palaten päivän reissuiltansa kun minä vasta suuntasin ulapalle. Järvellä ei ollut aivan niin kuumaa kuin maissa, kävi kevyt tuuli. Meloin pieniä saaria ympäri ja ihailin maisemia ja kuuntelin hiljaisuutta. Lopulta meloin erääseen saareen, jonka löysin viime kesänä. Se on pieni mutta korkea saari. Puut suojaavat sitä joka sivuilta, paitsi yhdeltä, missä on paljas korkeahko kallio. Sieltä on upeat näköalat ulapalle ja toisiin saariin.

Keräsin kuolleita puita, joita löytyi hyvin, ja tein tulet. Siemailin kahvia, maisemia ihaillen, samalla kun ilta alkoi jo tummua. Mutta taivas oli pilvetön, oli täysikuu.
Oli jo melkoisen pimeää, kello 23.15, kun kaverini soitti että oli saapunut rantaan mistä itse lähdin vesille. Kerroin mihin suuntaan lähteä ja mitkä saaret kiertää. Sitten jäin odottelemaan hymyillen että näinköhän tapaamme täällä pimeässä yössä yksittäisessä saaressa. Noin 40 minuutin kuluttua aloin tähystämään kuutamon valaisemaa pimeää vettä. Välillä vilkutin valomerkkejä pienellä lampullani. Ja helkutti, sieltähän se kaverini pian ilmestyi pimeästä yöstä meloen!
Kello oli 00.15 kun kaveri nousi maihin valtaamani saareen. Teimme suuremmat tulet ja aloimme istumaan kuutamoyötä upealla saarellamme. Toipa kaveri pari oluttakin mukanaan, mitkä maistuivat mainiosti nuotiolla paistetun makkaran kanssa. Yö vierähti nuotiolla istuen ja jutellen. Tyyni sää muuttui jossakin vaiheessa tuuliseksi ja kun alhaalta rannalta alkoi kuulua loisketta, menimme katsomaan kulkupelejämme. Ja helkutti, siellä ei ollut enää kuin minun uskollinen ystäväni! Kaverin kanootti oli kadonnut kaikkine varusteineen, emme nähneet sitä missään pimeähkössä kuutamoyössä. Hyppäsin SOT-kajakkiini ja lähdin melomaan pitkin kuunsiltaa. Kiersin lähes koko saaren kun näin hämärässä tumman hahmon ja lähdin sitä kohden. Siellähän se oli, oli kai kyllästynyt jouten oloon ja päättänyt lähteä seikkailemaan yksin kuutamoyöhön. Sidoin lähtiessäni repustani sieppaamani narun kanoottiin ja lähdin melomaan takaisin saarta kohden, hinaten perässäni karkulaistamme. Se siitä, tekeville sattuu.

Aamun alkaessa kajastaa, noin kello neljän jälkeen pakkasimme vesikulkuneuvomme ja läksimme melomaan. Meloimme parin tunnin lenkin saaria kierrellen ja aamun hiljaisuudesta nauttien, mökkiläisetkin tuntuivat vielä nukkuvan, menettäen aamun parhaat tunnit. Noin 7 aikaan olimme rannassa ja pakkasimme varusteemme autojemme katoille ja läksimme ajelemaan asuntoani kohden, poiketen matkalla aamupalalle 24h aukiolevalle huoltoasemalle. Aurinko paistoi jo iloisesti kun me olimme asunnollani ja kellahdimme nukkumaan... jatkaen päivän nukkumisen jälkeen eräälle joelle harrastamaan kuutamomelontaa...