lauantai 21. elokuuta 2010

Lost in paradise...

Perjantai aamu valkeni aurinkoisena, mutta vilpoisena kun nostin kajakin autoni katolle. Olin päättänyt pitää vapaapävän. Syksy lähenee ja jokainen aurinkoinen päivä on käytettävä vesillä oloon. Olin tutkinut karttaa netissä ja valinnut uuden tuntemattoman vesistön noin 30 kilometrin päästä. Ei siis vienyt kauaakaan kun olin tuntemattomassa rannassa, valmiina uuteen seikkailuun.
Meloessani tutkin samalla reisieni välissä lepäävää muovikuoressa olevaa karttaa. Jokin oli vinossa... en päässyt kartalle. No, ajattelin että saavuttettuani kaukaisuudessa häämöttävän saariryhmän, ehkä siellä löydän itseni kartalle. Oli kaunia aamupäivä, sopivan lämmintä. Ei kuuma, eikä kylmä, t-paidalle. Seikkailin upeilla saarilla, suurilla ja pienillä. Kiipeilin kallioille, tai istuin vain rannalla maisemia ihaillen. Nauttien kahvia siellä sun täällä. Jossakin välissä minut tavoitti suuri ja tumma pilvi, oli pistettävä pikähihaista päälle. Onneksi se meni menojaan. Mutta edelleenkin olin ulkona kartalta, ei mitään hajua missä olin! Ensimmäinen kerta kun olin näin hukassa, aloin jo epäillä että lähtöpaikkakin oli eri kuin mikä oli tarkoitus.


Iltapäivällä löysin pienen ja mukavan leiripaikan pieneltä rantakalliolta. Sinne makkaranpaistoon ja kahville. Siinä samalla tutkin taas karttaa ja ihmettelin minne kohtalon on matkamiehen viskannut. Ei edelleenkään hajuakaan. Noloa. Olisi tässä lapsenlapsille kertomista... Tosin siihen on vielä pitkä matka, kun eukkokin on vielä laittamatta. Monet saaret olen kolunnut ja kivet kääntänyt, mutta vielä en ole löytänyt häntä. Minkä ihmeen kuusen juuressa tai kiven alla hän voisi piileskellä?
No, väliäkö sillä että olin eksynyt, olin kuitenkin eksynyt kesäisiin ja kauniisiin maisemiin.
Niinpä pakkasin kartan reppuun, päättäen unohtaa koko läpyskän. Nyt piti vain tarkkailla ympäristöä että osaan takaisin autolleni joskus. Ja nauttia siinä samalla kauniista luonnosta ja kesän ehkä viimeisimmistä melontakeleistä. Jos reissuilla oppii jotakin, niin tämän reissun opetus voisi olla vaikka se että jos eksyt, eksy mukaviin paikkoihin. Tekee tilanteen siedettävämmäksi :)

1 kommentti:

  1. Hieno kirjoitus! Ei aina tarvitse olla kartalla, varsinkin kun eksyy kauniisiin paikkoihin. On tuo antoisa harrastus:)

    VastaaPoista

Mitäs tähän sanot?