Kuutamotreffit vesillä

Huonosti nukutun yön jälkeen päätin etten hikoile kotona enää seuraavaa yötä. Mieluummin valvon kuuman yön ulkona kuin kotona sisällä. Päivällä pakkasin kamani ja nostin jälleen SOT-kajakkini auton katolle. Noin kello 17.00 lähdin ajamaan päijänteen rantaan, erääseen pieneen venessatamaan. Kajakkiani pakatessa soitti kaverini Helsingistä ja kertoi lähtevänsä ajamaan luokseni kylään. No, en suinkaan lähtenyt takaisin kotiin vaan sovittiin että nähdään vesillä. Hän ottaisi oman kanootin mukaan. Kerroin rannan koordinaatit, mitkä kaveri katsoi netistä ja aikoi lähteä suunnistamaan noin 270 km:n päästä.
Oli edelleen kuumaa kun liu'uin rannasta kohti kapeikkoa, minkä muodostivat manner ja suuri saari. Veneitä tuli vastaan, palaten päivän reissuiltansa kun minä vasta suuntasin ulapalle. Järvellä ei ollut aivan niin kuumaa kuin maissa, kävi kevyt tuuli. Meloin pieniä saaria ympäri ja ihailin maisemia ja kuuntelin hiljaisuutta. Lopulta meloin erääseen saareen, jonka löysin viime kesänä. Se on pieni mutta korkea saari. Puut suojaavat sitä joka sivuilta, paitsi yhdeltä, missä on paljas korkeahko kallio. Sieltä on upeat näköalat ulapalle ja toisiin saariin.

Keräsin kuolleita puita, joita löytyi hyvin, ja tein tulet. Siemailin kahvia, maisemia ihaillen, samalla kun ilta alkoi jo tummua. Mutta taivas oli pilvetön, oli täysikuu.
Oli jo melkoisen pimeää, kello 23.15, kun kaverini soitti että oli saapunut rantaan mistä itse lähdin vesille. Kerroin mihin suuntaan lähteä ja mitkä saaret kiertää. Sitten jäin odottelemaan hymyillen että näinköhän tapaamme täällä pimeässä yössä yksittäisessä saaressa. Noin 40 minuutin kuluttua aloin tähystämään kuutamon valaisemaa pimeää vettä. Välillä vilkutin valomerkkejä pienellä lampullani. Ja helkutti, sieltähän se kaverini pian ilmestyi pimeästä yöstä meloen!
Kello oli 00.15 kun kaveri nousi maihin valtaamani saareen. Teimme suuremmat tulet ja aloimme istumaan kuutamoyötä upealla saarellamme. Toipa kaveri pari oluttakin mukanaan, mitkä maistuivat mainiosti nuotiolla paistetun makkaran kanssa. Yö vierähti nuotiolla istuen ja jutellen. Tyyni sää muuttui jossakin vaiheessa tuuliseksi ja kun alhaalta rannalta alkoi kuulua loisketta, menimme katsomaan kulkupelejämme. Ja helkutti, siellä ei ollut enää kuin minun uskollinen ystäväni! Kaverin kanootti oli kadonnut kaikkine varusteineen, emme nähneet sitä missään pimeähkössä kuutamoyössä. Hyppäsin SOT-kajakkiini ja lähdin melomaan pitkin kuunsiltaa. Kiersin lähes koko saaren kun näin hämärässä tumman hahmon ja lähdin sitä kohden. Siellähän se oli, oli kai kyllästynyt jouten oloon ja päättänyt lähteä seikkailemaan yksin kuutamoyöhön. Sidoin lähtiessäni repustani sieppaamani narun kanoottiin ja lähdin melomaan takaisin saarta kohden, hinaten perässäni karkulaistamme. Se siitä, tekeville sattuu.

Aamun alkaessa kajastaa, noin kello neljän jälkeen pakkasimme vesikulkuneuvomme ja läksimme melomaan. Meloimme parin tunnin lenkin saaria kierrellen ja aamun hiljaisuudesta nauttien, mökkiläisetkin tuntuivat vielä nukkuvan, menettäen aamun parhaat tunnit. Noin 7 aikaan olimme rannassa ja pakkasimme varusteemme autojemme katoille ja läksimme ajelemaan asuntoani kohden, poiketen matkalla aamupalalle 24h aukiolevalle huoltoasemalle. Aurinko paistoi jo iloisesti kun me olimme asunnollani ja kellahdimme nukkumaan... jatkaen päivän nukkumisen jälkeen eräälle joelle harrastamaan kuutamomelontaa...

Sademetsäsää

Hellettä. Pilvessä. Sadekuuroja. Ilma kuin sademetsässä pilvisenä päivänä. Kuumaa ja kosteaa.
Taidan lähteä kirjastoon. Ehkä viikonloppuna Naantaliin seikkailemaan, en ole koskaan käynyt siellä. Se voisi olla kaunista rannikkoseutua. Herkuttelisi ravintolassa ja nauttisi merellisistä maisemista. Kunhan kiertelisi ja nauttisi.
Mutta kuka tietää, ehkä löydän itseni loppujen lopuksi jostakin Inarista...

Tänään jyypätään :)

Eilen savustin nieriää ja kuhaa, tänään keitin uusia perunoita ja paistoin broilerinfileepihvejä pekonissa. Nyt on sellainen fiilis että olut maistuu.. :P Kysyisin lomavinkkejä jonnekin päin suomea jos joku lukisi tätä blogia, mutta kun tiedän ettei, niin enpä kysy. Pitäkää tunkkinne :)

Lieksanjoki

Loma alkoi hienosti. N. 400 km:n ajamisen jälkeen löysin itseni Patvinsuon kansallispuistosta, Koiterejärveltä. Oli paahtavan kuuma päivä, noin 32 astetta. Meloimme kaverin kanssa keskelle järveä, missä laitoimme kanootin ankkuriin ja uikkarit jalassa jalkauduimme veteen. Saatoimme kaahlata laajalla alueella ja heitellä uistinta. Vesi oli niin kirkasta että saatoimme seurata kuinka suuretkin hauet seurasivat uistinta aivan jalkoihimme. Mutta eipä ollut kaloilla nälkä paahtavassa kuumuudessa. Lopulta meloimme järven ympäri ja illan hämärissä ajoimme Lieksaan mökille. Pari olutta ja olimme valmiita vaipumaan levottomaan uneen kuumassa mökissä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Lieksaan ostoksille ja sieltä edelleen Lieksanjoelta. En tiennytkään että niin hieno joki koskineen on olemassa! Upea paikka. Laskimme koskea, teimme rantautumisia ja laskimme taas jokea alas. Päivällä kiusana olivat paarmat ja illalla itikat, niitä oli julmetusti! Vasta yöllä tuli ensimmäinen tärppi, kaveri sai lähes kiloisen taimenen ja pian myös 2,5 kiloisen hauen. Sitten alkoi varsinainen seikkailu, kun vedimme kanoottia vastavirtaan. Kolusimme pimeässä yössä rantakivikoissa välillä nillkoja ja välillä rintaa myöten vedessä. Tyhmanrohkeaa, mutta nilkat säilyivät
ehjinä. Noin kahdelta olimme taas autopaikalla ja alkoi matka kohti mökkiä. Nautimme 3 olutta per mies, mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Mökissä lämpöä 29 astetta ja paljon hyttysiä, helvetillistä... Aamupäivällä savustimme kalat ja herkuttilemme niillä, kunnes palasimme taas joelle. Taas lähes 12 tuntia joella. Nyt oli minun vuoroni, ensin sain julmetun kokoisen ahvenen ja taas noin puolenyön aikaan kauniin ja hyvän kokoisen taimenen! Oli niin kaunis että oikein säälitti ottaa mukaan. Tulia emme voineet ikävä kyllä tehdä palovaroituksen vuoksi, mutta muuten luonnossa oli upeaa. Verenimiöistä huolimatta. Aamuyöstä kompuroimme taas koskiseikkailujemme jälkeen helvetin esikartanoon, kuumaan ja hyönteisten asuttamaan mökkiimme. pari kolme tuntia levotonta unta ja heräsimme kahville ja savustamaan kalasaaliimme. Herkullista.

Päivällä tiemme erosivat ja minä suuntasin kohti Suomussalmea ja uusia seikkailuja. Siellä vierahti sitten 4 vuorokautta, mutta se onkin jo eri tarina se.

Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäinen loma-aamu. En osannutkaan nukkua pitempään vaan heräsin kello 6.00. Ei muuta kuin vesille. Kaunis ja hiljainen aamu, aivan uudet maisemat jälleen noin 30 km päästä kotoa. Noin 7 tuntia vierähti vesillä. Kävi pieni tuuli, se teki olon mukavaksi. Kun myöhemmin rantauduin, huomasin että maissa oli paljon kuumempaa. Olisi tehnyt mieli paeta takaisin vilvoittavien vetten ääreen. Grillailu kuitenkin odotti... Broilerin filepihvejä sekä chili-juustomakkaraa, valkoviinin ja kylmän oluen kera.

Tästä se loma taas alkaa... Olkapääkin tuntui hyvältä, ehkä se on taas kunnossa ja voin seikkailla vesillä koko kesän. Tai ainakin melkein.

Yövieras...

Keskiviikko-ilta noin kello 22.00 makaan sängyssä lukemassa, ulko-ovi on auki kuumuuden vuoksi. Havahdun kirjani parista kun kuulen ikään kuin lyhyitä askelia eteisestä. Lasken kirjan sivuun ja jään kuuntelemaan. Epämääräiset askeleet lähestyvät... jännitys tiivistyy... Nousen sängystäni ja hiivin eteiseen ja mitä näenkään, kukaan onkaan tullut kylään?? Siili!
Siili, tuo vekkulin näköinen pallero yrittää taapertaa ohitseni olohuoneeseen, mutta kun asetun sen eteen, se menee seinän viereen palloksi. Suhisee ja nostaa piikit pystyy. Ei auta vaikka tönin sitä kevyesti ja juttelen mukavia, ei suostu hievahtamaankaan. Lopulta haen hanskat ja kannan sen pihalle. Sinne se lähtee taapertamaan seinän vierustaa pitkin.

Luen jälleen sängyssäni kun kuulen taas rapinaa. Nousen ylös ja menen katsomaan, löytääkseni siilin jälleen eteisestä! Nyt se ei enää suhise ja nosta piikkejä ylös. Kehoitan sitä poistumaan ja tympääntyneen näköisenä se kääntyy ja lähtee taapertamaan pois.
Mutta ei aikaakaan kun kuulen jälleen samat äänet ja yllätys yllätys, siili seisoo jälleen eteisessäni! Nyt seuraan että se on jo aika kaukana pihalla menossa pois, ennen kuin menen takaisin sänkyyn ja kirjani pariin.
Mutta ei tässä edes kaikki...
Jonkin ajan kuluttua siili on jälleen eteisessäni, neljännen kerran! Kova hinku sillä on tulla kylään kun joutuu joka kerta kiipeämään itsensä korkuisen portaan yli. Nyt pidän sille jo hieman vakavamman puhuttelun ja se lähtee vihaisen näköisenä taapertamaan seinän vierustaa pitkin pois.
Aika veijari! Ajattelen minä ja suljen oven, lukiten itseni ikävän kuumaan asuntoon. Jospa jo kuitenkin nukahtaisin...