Haikeaa...

Tänään laitoin kajakkini talvitelolle, odottelemaan ensi kesän uusia seikkailuja. Siellä se nyt makaa peitteeseen käärittynä. Pitkä syksy-talvi-kevät odotettavana. Haikeaa...

Uusi sänky

Tänään ostin uuden sängyn. Saan sen viikon tai parin päästä. Wow, mahdankohan sitten nukkua 24h/vrk, tuleekohan lähdettyä töihin ollnekaan!? Mutta kun tulin ostamisen jälkeen kotiin, minuun iski paniikki. Entä kaikki ne muistot siinä sängyssä..? Menetänkö nekin samalla kun vanha sänky viedään pois? Voi vitsi, niin paljon mukavia muistoja. Ihan kuin olisi aloitettava kaikki tyhjältä pöydältä, tuntuukohan minusta yksinäiseltä uudessa sängyssä?
Oletko koskaan tuntenut itseäsi yksinäiseksi?
En minäkään. Seuraa vailla olen ollut. Ja yksin, ilman muuta. Mutta itsensä tunteminen yksinäiseksi merkitsee, että yksinolo on ongelma, ja minulle se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.
Vai onko tämä vain omaa teoriaani, mitähän tästä sanoisi Marx ja Freud? Voihan nenä. Sanokaa näistäkin kahdesta maan pannukakkuteorian kannattajista mitä lystäätte, mutta ei heiltä sitkeyttä puuttunut. Vielä kauan sen jälkeen, kun heidän junansa on mennyt, he vaanivat aseman odotushuoneessa malttamattomina matkustajaraukkoja, jotka suostuisivat kuuntelemaan heitä edes puolella korvalla.
Freud loi oidipusteoriansa siltä pohjalta, että ei ollut lapsena nähnyt äitiään eräässä tilanteessa alastomana, ja lisäksi olettamalla, että jos olisi nähnyt, hän olisi saattanut kiihottua. Tästä kolminkertaisesta tapahtumattomuudesta hän kehitteli universaalin "totuuden" joka elää kai vielä tänäkin päivänä kallonkutistajien keskuudessa. Ah ja voih...

Miten niin eksyin aiheesta? Ja miten niin olen tainnut ottaa pari liikaa? On vasta 7. olut yhden viinipullon jälkeen. En takuulla mene nukkumaan, luulette vain...

Chablis

Olen varmaankin kehunut lemppari punaviiniä, mutta entäpä se valkkari? Varkkari on hyvää silloin tällöin ja etenkin kesällä, mutta en ole tätä ennen löytänyt sitä mikä kolahtaisi. Nyt se on löytynyt. Se on ranskalainen Chablis. Ikävä kyllä se on ranskalainen, sillä en pidä ranskalaisista, mutta yritän unohtaa alkuperän ja nauttia pelkästään mausta.
Törmäsin viiniin rapukesteillä. Paahtoleipää, päällä majoneesia ja tuoretta rapua, sen kanssa Chablis valkoviiniä... suussa sulavaa ja pehmeää. Todella herkullista! Viini sopii rapujen, äyriäisten, vaalena lihan, rasvaisen kalan sekä kermakastikeruokien kanssa. Mutta erityisen hyvin myös seurusteluun ja aperitiiviksi. Näin minua valistettiin Alkossa, kun menin heti rapukesteistä selvittyäni hakemaan kyseistä viiniä. Viini on kuiva, hapokas, sitruksinen, mineraalinen, hennon voinen.
Tuolla se puteli nyt makailee hyllyssä, odottaen sitä herkkää hetkeä jolloin se avataan...
Kokeilkaa. Ja kosketelkaa toisianne.

Tunteita...

Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen.
Safety is the feeling you have before you understand the situation.

Kokemus on se outo tunne, että olet tehnyt tämän asian aikaisemminkin väärin.
Experience is the strange feeling you've done this wrong before.

                     

Firman pippalot

Viikko on ollut sekava. 3 vrk metsästystä Kainuun aarniometsissä, ajo 500 km kotiin ja työpippaloihin, hulppeisiin rapukesteihin upeaan kartanoon, sekä edelleen perjantaina töihin. Kun sitten perjantaina kävelin lentokonehalliin, missä vasemalla ja oikealla oli siistissä rivissä huippunykyaikaisia hävittäjiä, pysähdyin. Ajattelin että ei, en kykene tähän tänään. En millään. Ajatuksissani olin vielä luolamies keskellä korpea, metsästämässä ruokaa itselleni ja suussani maistui herkullinen rapu ja snapsi. Mieleeni tuli viisas kiinalainen(?) sanonta "V..ttu, pitäkää tunkkinne."  Tein 180 asteen käännöksen ja pakenin takaisin toimistooni. Siellä olin tekevinäni ties mitä äärettömän tärkeää ja salaista. Liian paljon uusia elämyksiä, hyviä ruokia ja juomia yhdelle viikolle, ei sellaista yksinkertainen ihminen kestä.
Tänään lauantaina olen levännyt, saunonut ja nauttinut kylmästä oluesta. Ehkä aukaisin pullon viiniäkin. Täytyy sulatella viikon tapahtumia.

http://www.rapukartano.fi/

Elämäni ensimmäinen metsästysreissu

Sunnuntainen aamu, 500 kilometrin päässä kotoa. Edessä tuntematon metsä, vaikka olenkin jossakin kotiseudulla päin.On kosteaa, muttei sada, kun suuntaan metsään. En ole koskaan ennen metsästänyt, jänskää...Mutta kaikkea täytyy kokeilla. Tai ainakin melkein kaikkea.
Seuraa 3 päivää samoilua metsässä, 7-8 tunnin patikointeja. Rankkaa, mutta tekee hyvää. Ensimmäienä päivänä ammun pyyn oksalle, toisena päivänä koppelon lentoon. Wow! Iloinen suomen pystykorva kirmailee edessäni ja osallistuu metsästykseen parhaansa mukaan, on hienoa katsella sen työskentelyä. Koira ei ole minun, mutta pidän siitä kovasti. Kolmantena päivänä aloittelijan tuuri loppuu. Mutta hyvä näinkin, en välttämättä odottanut saavani mitään. Tärkeintä oli metsä ja nuotiokahvit. Keskiviikkona ajelen kotiin, herkkuja kylämälaukussa. Riistan lisäksi lakkaa ja konjakkipuolukkasurvosta. Joku syksyinen ilta kokkailen hyvää riistaruokaa ja nautin sen hyvän viinin kera. Yammy...

Rautainen maapallo

Eräänä päivänä näin eräässä liikkeessä hienon, pienehkön rautaisen maapallon ja se jäi kaivelemaan mieltäni. Se sopisi asuntoni karuun sisustukseeni kuin nyrkki silmään. Myöhemmin päätin hakea sen itselleni. Tullessani liikkeen pihaan, siinä seisoi suuri bussi ja liike oli täynnä julman näköisiä mummoja. Tiedättehän, isot tukat ja jykevät leuat. Pelottavasta ilmapiiristä huolimatta ajattelin käyttää kyynärpäätaktiikkaa päästäkseni pitkän ja kapean käytävän perälle missä aarteeni sijaitsi. Sitten huomioni kiinnittyi mummojen pelottavan suuriin käsilaukkuihin ja ex-sotilaana aloin arvioimaan riskejä uudestaan. Tuli siihen tulokseen että minulla oli selkeä alivoima, parempi vetäytyä ja yrittää hyökkäystä parempana ajankohtana.
Tänään sitten marssin liikkeeseen ja varovasti ovelta kurkistaessani huomasin ettei liikkeessä ollut enää vaaraa. Ei mummoja eikä muitakaan. Innoissani kävelin liikkeen perälle, vain huomatakseni että pallo oli kadonnut! Ystävällinen myyjätär kävi tarkastamassa varaston, eikä tuotetta ollut sielläkään. Huomatessaan että alahuuleni alkoi jo uhkaavasti väpättää, myyjätär kaivoi säälin sekaisin ilmein puhelimen esille ja soitti tavaran toimittajalle jotta lähettäisivät hienon rautaisen maapallon seuraavan toimituksen yhteydessä. Mutta ei, tuote oli poistunut valikoimasta! Luulin jo myyjän ihastuneen minuun ja kirjoittavan minulle puhelinnumeronsa kun hän ojensi minulle pienen vaaleanpunaisen lapun. Pettymyksekseni siinä luki kuitenkin vain "Comptoir de Famille". Ranskaksi "Rakastan sinua"(?), välähti mielessäni ja hymyilin taas. Hymyni kuitenkin hyytyi pian kun neitonen selitti että se on tuotemerkki mihin himoitsemani maapallo kuuluu. Voisin kuulemma etsiä sitä vaikka jostakin nettiliikkeestä.
Synkkänä poistuin liikkeestä jälleen yhtä asiaa viisaampana. Kulje aina lompakko levällään ja osta kaikki kiva heti kun näet, älä harkitse! Eivätkö naiset muuten tee juuri näin..?

Kotona asetuin tietokoneen ääreen hokien itsekseni huonolla latinalla "Quaerendo inventis, quaerendo inventis..." (Etsikää niin löydätte, suom.huom). Ei vain auttanut kannustava hokemani. Löysin kyllä kaikenlasta imellystä tuotenmerkin alta, mutta en tuota karua ja komeaa maapalloa.

Kosketelkaa toisianne...

Kipeetä

En edes muista milloin olen ollut töistä pois sairauden vuoksi. Nyt olen. Kuumetta, nuhaa ja kurkkukipua. Olen juonut kuumaa ja hikoillut nyt vuorokauden. Kipeetä touhua. Nuha alkaa olla kadonnut, luulen että kuumekin, kurkku enää hieman oireilee. Tämä ja huominen sairaslomaa, toivottavasti perjantaina kirmaan jo posket punaisina töihin. Olin kyllä suunnitellut että vesille lauantaina, näiköhän tuo jää... ihan kuten kuutamomelontakin viime lauantaina sateen vuoksi. Elämä on joskus julmaa.

Elämä on kuolemaanjohtava tauti, joka tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä.
Life is a deadly disease that spreads through sexual contact.