Päijänteen kansallispuisto, noin 26 km. Kohtalainen vastatuuli mennen tullen, mutta välillä tyyntäkin. Tuuli vaihteli yllättävän paljon, mutta se on kuulemma normaalia päijänteen selällä. Reissu oli pienoinen pettymys, pitkään matkaan ei mahtunut kuin pari kolme mukavaa kohdetta. Ja ylitettävänä oli kohtalaisen suuria selkiä ylitettävänä, sellaiset ovat tylsiä melottavia. Mutta silti, kyllä reissu aina kotisohvalla makaamisen voitti.
Parasta antia olivat pienehköt saaret ja niiden väliset kapeikot.
Kertoisin mielelläni että tässä kuvassa olen melonut Balin kuumalle hiekalle... mutta Päijänteelta tämä vain on. Muutama upea hiekkaranta löytyi jos niistä tykkää.
Suojaisasta niemestä löytyi mainio leiripaikka. Kyllä makkara ja kahvi maistui nuotion ääressä. Oikealla oli laavu yöpymistä varten, mutta se ei mahtunut kuvaan. Huonoa oli se että laavupaikkoja ei oltu merkitty rannalla mitenkään, niitä oli vaikea löytää. Toista paikkaa en löytänyt ollenkaan, vaikka kartan mukaan sellainen piti olla. Tämänkin ohi meloin ensin ja löysin lopulta vasta etsimisen jälkeen.
Padasjoen satama. Tänne lopulta kaahasin kahva edellä. Oli kuin olisin kurvannut sporttisella avomallisella urheiluautolla linja-autojen keskelle. Mahtoi noita linjurikuskeja nolottaa... Ajattele itseäsi istumassa tuollaisen suuren linja-auton katolla, kun joku tulee paikalle elvistelemään sporttisella ja ketterällä avomallin urheiluautolla? Onni yksillä, kesä kaikilla :) No, toivottavasti he toipuivat asiasta, eivätkä saaneet pitkäaikaisia traumoja.
Siinä taisi olla kesän pitemmät melontareissut, sillä ensi viikolla on palattava töihin. Loma on mennyt pitkälti luonnon helmassa, mutta jospa nyt ottaisin telttapatjani ja makuupussini ja linnoittautuisin paikalliselle terassille loppulomaksi. Luulevat minun hukkuneen muuten kun en ole ollut pitämässä bileitä yllä.. :o
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tähän sanot?