Omenavaras

Aloin ihmetellä kun pihani omenapuusta alkoivat omenat kadota. Joka ilta laskin omenat puusta (kuten kaikki tietenkin tekevät) ja aloin panemaan merkille että omenoita katosi mystisesti... Ensin ajattelin että se on se sama siili joka yritti vallata kotini aikaisemmin, että nyt se kostoksi kiipeilee puuhun ja vie omenani. Loistava oivallus, eikö totta, mutta sitten joku väitti ettei siilit kiipeile puuhun. Noinkohan on... sillä on niin pitkät kynnetkin. Sitten ajattelin että vähittäistavarakuppojen tukut ovat käyneet yöllä poimimassa omenoitani ympäri eurooppaa myytäviksi. Näinhän suomen vienti saataisiin taas nousuun laman jälkeen. Mutta olisin kai nyt sentään rekan ääneen yöllä herännyt? No, en ehkä välttämättä... Mutta mahdollisuuksia oli lukemattomia,  kahden edellä mainitun lisäksi.
Asia oli joka tapauksessa selvitettävä perusteellisesti, olihan kyse sentään omenoista. Koska olin liian laiska menemään katolle kytikseen naamioasussa ja pimeänäkölaitteilla varustettuna useiksi öiksi, asensin omenapuun oksiin huippunykyaikaisia valvontakameroita lähes joka oksaan. Eikä siihen sen kummempaa tarvittu, helppo nakki. Varas jäi kiinni itseteossa, omena suussa!

Lost in paradise...

Perjantai aamu valkeni aurinkoisena, mutta vilpoisena kun nostin kajakin autoni katolle. Olin päättänyt pitää vapaapävän. Syksy lähenee ja jokainen aurinkoinen päivä on käytettävä vesillä oloon. Olin tutkinut karttaa netissä ja valinnut uuden tuntemattoman vesistön noin 30 kilometrin päästä. Ei siis vienyt kauaakaan kun olin tuntemattomassa rannassa, valmiina uuteen seikkailuun.
Meloessani tutkin samalla reisieni välissä lepäävää muovikuoressa olevaa karttaa. Jokin oli vinossa... en päässyt kartalle. No, ajattelin että saavuttettuani kaukaisuudessa häämöttävän saariryhmän, ehkä siellä löydän itseni kartalle. Oli kaunia aamupäivä, sopivan lämmintä. Ei kuuma, eikä kylmä, t-paidalle. Seikkailin upeilla saarilla, suurilla ja pienillä. Kiipeilin kallioille, tai istuin vain rannalla maisemia ihaillen. Nauttien kahvia siellä sun täällä. Jossakin välissä minut tavoitti suuri ja tumma pilvi, oli pistettävä pikähihaista päälle. Onneksi se meni menojaan. Mutta edelleenkin olin ulkona kartalta, ei mitään hajua missä olin! Ensimmäinen kerta kun olin näin hukassa, aloin jo epäillä että lähtöpaikkakin oli eri kuin mikä oli tarkoitus.

Iltapäivällä löysin pienen ja mukavan leiripaikan pieneltä rantakalliolta. Sinne makkaranpaistoon ja kahville. Siinä samalla tutkin taas karttaa ja ihmettelin minne kohtalon on matkamiehen viskannut. Ei edelleenkään hajuakaan. Noloa. Olisi tässä lapsenlapsille kertomista... Tosin siihen on vielä pitkä matka, kun eukkokin on vielä laittamatta. Monet saaret olen kolunnut ja kivet kääntänyt, mutta vielä en ole löytänyt häntä. Minkä ihmeen kuusen juuressa tai kiven alla hän voisi piileskellä?
No, väliäkö sillä että olin eksynyt, olin kuitenkin eksynyt kesäisiin ja kauniisiin maisemiin.

Niinpä pakkasin kartan reppuun, päättäen unohtaa koko läpyskän. Nyt piti vain tarkkailla ympäristöä että osaan takaisin autolleni joskus. Ja nauttia siinä samalla kauniista luonnosta ja kesän ehkä viimeisimmistä melontakeleistä. Jos reissuilla oppii jotakin, niin tämän reissun opetus voisi olla vaikka se että jos eksyt, eksy mukaviin paikkoihin. Tekee tilanteen siedettävämmäksi :)

Musiikkia

Lopultakin sain hankittua CD:nä ehkä suomirokin parhaat albumit.
Kolmas Nainen: "Hikiset siivut" ja "Hyvää ja kaunista". Nämä ovat olleet minulla kasetteina, näin ollen en ole voinut kuunnella niitä autossa reissun päällä. Nyt se onnistuu!
Lisäksi siinä samalla hankin ulkomaistakin musiikkia.
Judas Priest: "Living After Midnight". Kunnon jytinää, tulee teini-ikä mieleen. Kokeile vaikka, laita soimaan You've Got Another Thing Coming, volumet täysillä. Kyllä lähtee...
Texas: "The Greatest Hits". Tämä oli CD:nä, jokin laiton kopio minkä sain joskus eräältä henkilöltä. Mutta se  lakkasi toimimasta. Siinä on muutama hyvä biisi, halusin ne hyllyyni. I Dont Want A Lover...

Puolen päivän aikaan
iski ikävä niin ikävä
en ennen muista olleen ikinä
puolen päivän aikaan
mentiin pitkin aaltoja
ja mietin miten sinut saisin
pois mun mielestä

Ei lentojätkä saa
tyttökultaa rakastaa
hänet hänen täytyy unohtaa
vaikka valo rinnassaan
ei suostu sammumaan
hänet hänen täytyy unohtaa

Toisilla on rahat
tilat autot maat
viisaammin ne hänen kanssa jaat
kuin kanssain aallot jaat...

Vai miten se meni.

Olisko keikkaa..?

Seinäkirjoituksia

Onko maapallolla älyllistä elämää? - Ei, olen vain käymässä täällä.

Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Säälin saa lahjaksi, kateus pitää ansaita!

Onko meidän pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa?

Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi.

Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla.

Mozart on kuollut. Beethoven on kuollut. Enkä minäkään voi oikein hyvin...

Päijänteen kansallispuisto

Päijänteen kansallispuisto, noin 26 km. Kohtalainen vastatuuli mennen tullen, mutta välillä tyyntäkin. Tuuli vaihteli yllättävän paljon, mutta se on kuulemma normaalia päijänteen selällä. Reissu oli pienoinen pettymys, pitkään matkaan ei mahtunut kuin pari kolme mukavaa kohdetta. Ja ylitettävänä oli kohtalaisen suuria selkiä ylitettävänä, sellaiset ovat tylsiä melottavia. Mutta silti, kyllä reissu aina kotisohvalla makaamisen voitti.

Parasta antia olivat pienehköt saaret ja niiden väliset kapeikot.

Kertoisin mielelläni että tässä kuvassa olen melonut Balin kuumalle hiekalle... mutta Päijänteelta tämä vain on. Muutama upea hiekkaranta löytyi jos niistä tykkää.

Suojaisasta niemestä löytyi mainio leiripaikka. Kyllä makkara ja kahvi maistui nuotion ääressä. Oikealla oli laavu yöpymistä varten, mutta se ei mahtunut kuvaan. Huonoa oli se että laavupaikkoja ei oltu merkitty rannalla mitenkään, niitä oli vaikea löytää. Toista paikkaa en löytänyt ollenkaan, vaikka kartan mukaan sellainen piti olla. Tämänkin ohi meloin ensin ja löysin lopulta vasta etsimisen jälkeen.

Padasjoen satama. Tänne lopulta kaahasin kahva edellä. Oli kuin olisin kurvannut sporttisella avomallisella urheiluautolla linja-autojen keskelle. Mahtoi noita linjurikuskeja nolottaa...  Ajattele itseäsi istumassa tuollaisen suuren linja-auton katolla, kun joku tulee paikalle elvistelemään sporttisella ja ketterällä avomallin urheiluautolla? Onni yksillä, kesä kaikilla :) No, toivottavasti he toipuivat asiasta, eivätkä saaneet pitkäaikaisia traumoja.

Siinä taisi olla kesän pitemmät melontareissut, sillä ensi viikolla on palattava töihin. Loma on mennyt pitkälti luonnon helmassa, mutta jospa nyt ottaisin telttapatjani ja makuupussini ja linnoittautuisin paikalliselle terassille loppulomaksi. Luulevat minun hukkuneen muuten kun en ole ollut pitämässä bileitä yllä.. :o

Shoppaillen

Tänään kirmaisin heti aamupäivästä Lempäälän Ideaparkkiin. On se vaan sirkus... Melkein 3 tuntia siellä meni harhaillessa, välillä piti oikein syödä että jaksaa. Ravintoloitakin oli niin paljon että oikein paniikki meinasi iskeä kun ei tiennyt minkä valitsee. Paljon siellä on kaikkea, mutta ehkä se on kuitenkin enemmän naisten shoppailuparatiisi kuin miesten. Ja lasten paratiisi, valtava leikkikenttä leluineen! Lapsenmielisenä rynnistin heti leikkimään, mutta joku vihainen täti tuli käskemään pois :(   Naiset :/  Vaikka on siellä kyllä miehillekin, esimerkiksi elektroniikkaa ja urheiluliikkeitä. Partioaittakin löytyy. Itselläni oli asiaa juuri noihin urheilu- ja eräliikkeisiin. Mutta pitihän sitä eksyä muihinkin liikkeisiin, uteliaisuuttani.

Ai mitäkö huomenna? Piiiiiiitkä melontareissu uusiin maisemiin, jos ei tuuli ole kova. Kohteessa kun joutuisi ylittämään pari kertaa pitkähkön ulapankin. Auto, Tarpon, reppu ja vedenpitävä varustesäkki ovat jo valmiina aamun starttia varten.
Miten tässä näin on päässyt käymään, en ole käynyt kertaakaan terassilla koko kesänä! Oikein nolottaa tunnustaa. Mutta jospa loppuviikosta...

Kosketelkaa toisianne...