Vuodenvaihdetta

Vuosi vaihtuu ja ihmiset juhlivat vaikka miten. Varokaa kuitenkin antamasta pirulle pikkusormea...

Hiljaiset sillat

Tänään katselin elokuvan "Hiljaiset sillat", sain sen joululahjaksi. Se oli oikeastaan ihan hyvä. Elokuvan alkupuolella oli kohtaus missä Meryl ja Clint istuvat iltaa sherryä naukkaillen ja keskustellen, se pisti hymyilyttämään. Olen kuullut ne samat Merylin esittämät kysymykset niin usein ja vastannut Clintin sanoin niin usein... Suorastaan hämmensi tilanteen realistisuus.

Elämä on täynnä surullisia ihmiskohtaloita. Onneksi tässä tapauksessa lapset oppivat jotakin äidiltään. Täytyy elää.
"Elä unelmaasi, älä unelmoi elämääsi"

Taas 5 päivää lomaa!

Ajatelin taas huilata 2 kovan työpäivän jälkeen. Kerään pari päivää voimia vuodenvaihdetta varten.

5 päivää lomaa!

Verta...

Tänää kirmasin töistä kotiin, harrastin tunnin liikuntaa, söin pikaisesti ja lähdin vuotamaan verta :o Eli luovuttamaan verta. Edellisestä kerrasta oli aikaa älyttömän kauan.
Jonotus ei kestänyt kuin 2 tuntia, eli aika kova täytyy motivaation olla... 2 tuntia tehokasta laiskottelu aikaa! Odotellessa luin että ennen luovutusta pitäisi juoda paljon ja luovutuspäivänä ei pitäisi harrastaa liikuntaa. Hitsi, hyvä kun oli hiki kuivunut rehkimisestä... Ajattelin että nytkö sitten pyörryn, kun en koskaan ole pyörtynyt ennen. Olisihan se varmasti aika huimaava kokemus. Mutta ei, ei tuntunut missään, reippaana kävelin kahvi- ja voileipäpöydän ääreen. Sain jopa mustan kassin jossa lukee kirkaan punaisella "Hengenpelastaja"! Wow, nyt olen sitten hurja hengenpelastajakin, täytyypä alkaa katselemaan ympärille, niitä pelastettavia.

Ei tätä selvinpäin kestä...

Da Vinci-koodi...
Miljoonan dollarin tyttö...
Joku eroottinen elokuva... (jätin kesken, viitsi itseä kiusata)
King Arthur...
Jne...

Elokuvia, elokuvia elokuvia, niitä oli kertynyt kovalevylle 11 kpl. Ja vielä on suurin osa jäljellä. Selkäranka muuttuu kumiseksi, valun lattialle, ajatus puutuu...

Voisin pitää huomenna vapaata, ylihuomennakin, vaikka koko viikon! Mutta ei tätä kestä selvinpäin, alkaa muuttua selkärangattomaksi. Joten lähden aamulla töihin. Joku järjestys elämässä täytyy olla.

Joulupäivä

ahaa! Tonttutyttö saapui tänään.
Aamulla nautin riisipuuroa, saaristolaisleipää sekä karjalanpiirakan aamupalaksi. Sitten lähdin ulos. Tein lumitöitä ja jatkoin siitä lenkille. Oli hiljaista ja valkoista, ikkunoissa loisti jouluvalot kun ihmiset viettivät joulupäivää kotona sisällä. Vain yhden pariskunnan näin itseni lisäksi ulkona.
Kotona suihku ja kahvit, minkä päälle uppouduin kirjaan, aloin torkahdella... Kun sitten yhtäkkiä ovikello soi. Kerran, kaksi, uudestaan ja uudestaan, vaativasti... Ja siellä hän oli, tonttutyttö. Sain pienen paketin ja mikä tärkeintä, halauksen... pitkän jouluhalauksen.
Nyt hän on jo mennyt, mutta ajatus lämmittää mieltä edelleen. Hyvää oloon ei paljoa tarvita. Joskus pelkkä hymy riittää, tai ystävän halaus.

Kosketelkaa toisianne

Aaton aatto ja aatto

Lyhyt, mutta raskas työviikko, ma-ke. Keskiviikkona töissä oli jo hiljaista, lähes kaikki olivat jo viettämässä joululomaa. Vain pari piruparkaa töissä, joku yksinäisyyttä, joku vaimoa, joku joulusiivousta paossa... Kun välillä laskeuduin alakertaan lentokonehalliin, siellä oli hämärää hiljaista. Poissa kaikki tohina. Hävittäjät siistissä rivissä, hiljaisina hahmoina kun vaeltelin niiden keskellä. Oli outoa istua yhteen ohjaamoon kun ympärillä ei ollutkaan mekaanikkoja. Istuin hiljaisuudessa ja mietin. Vaikka oli mukavan rauhallista, hieman ressi painoi päälle. Projekti lähestyy osaltani loppuaan ja pisti miettimään olenko nyt varmasti tehnyt kaikki oikein...
 Lopulta iltapäivällä astuin ulos lumisateeseen, yksinäinen autoni oli hautautunut firman parkkipaikalla lumen alle. Oli suorastaan lumimyrsky kun ajelin kotia kohden. Joku ajoi käsittämättömän lujaa ohitseni, järjetöntä. Lopulta löysinkin auton ja miehen ojasta, syvältä kinosten keskeltä. Hänen joulukiireensä loppuivat siihen.
Kaupassa armoton ruuhka, väsytti, mutta yritin keksiä mitä kaikkea tarvitsen. Sitten lopultakin kotona ja loma! Edessä hyvää ruokaa ja viiniä, saunomista ja kylmää olutta, hyviä kirjoja ja rentoutumista. Lenkilläkin täytyy yrittää kyllä käydä.

Tänään aattoaamuna keitin riisipuuron ja siinä samalla katselin jotakin jouluohjelmaa, lapset soittelivat pukille. Mieitin soittaisinko minäkin ja kysyisin tuleeko se tännekin. En sitten kuitenkaan uskaltanut, jos vaikka olisi vastannut kielteisesti...
Sitten ulos kinosten keskelle. Oli mukava tehdä lumitöitä. Lumitöiden jälkeen lähdin vielä keskustaan, istuin joulukahville erääseen pieneen ja viihtyisään kahvilaan. Join kahvit kaikessa rauhassa ja katselin jouluista näkymää sekä  ihmisiä. Kunnes nousin ja hain kaupasta vielä pari juttua. Äsken valmistelin uuniperunoiden täytteen valmiiksi, jääkaappiin tekeytymään. Sytytin joulukynttilät, ulkona on kauniin valkoista. Taidan keittää kahvit ja syödä suklaata. Sitten odottamaan jos se tonttutyttö saapuisi...

Joulua

Jännittävää joulun odotusta...

Pimeässä yössä

In the dark of night
Those small hours
Uncertain and anxious
I need to call you

Rooms full of strangers
Some call me friend
But I wish you were so close to me...

In the dark of night
Those small hours
I drift away
When I'm with you...

Here comes the clown
His face is a wall
No window
No air at all

In the dark of night
These faces they haunt me
But I wish you were
So close to me

In the dark of night
These faces they haunt me
Well I wish you were so close to me
Yes I wish you were
By my side...

Joulunalusherkuttelua

Vieraita on ollut koko päivän, nyt he ovat lähteneet. Sauna lämpiää ja taidan korkata odotellessa ensimäisen oluen. Saunan jälkeen sitten lisää. Lisäksi ajattelin hieman herkutella myös illan mittaan seuraavanlaisesti:

PEKONIBROILERIA
Broilerifileisiin viillot ja viiltoihin fetajuustoa ja toiseen Koskenlaskijaa(mustaleima).
Sitten fileen kääritään pekoniin. Ja paistetaan...

AURAJUUSTOPERUNOITA
Vuokaan ohuita perunasiivuja, maustettuna pippurilla ja suolalla. Päälle juustokermaa ja murustettua aurajuustoa. Uuniin...

Noiden kanssa jotakin hyvää viiniä, pitää katsoa mitä viinikellarista löytyy.. ;P

Sinua tarkkaillaan jo...

Torstai 17.12. Huomenna olisi vapaapäivä. Ohjelmassa mm. luuttuaminen ja jääkaappi-pakastimen sulatus. Kirjasto sekä hieman shoppailua.
Minulle on lennähtänyt jo peräti 2 pakettia! Luulin etten saa yhtään, tässähän alkaa pian jänskättämään joulu.

Itsenäisyyspäivää

Itsenäisyyspäivä. Ulkona lopultakin valkoista.

Viikonloppuna kävin Jyväskylän sykkeessä. Paljon kiireisiä ihmisiä, jouluvaloja ja joululauluja. On mukava mennä sekaan kun itsellä ei ole kiireitä. Istua välillä kahvilaan ja katsella hymyillen kiireisiä ihmisiä.
Edessä uusi viikko ja uudet kujeet. Joulu lähestyy ja jännitys tivistyy :o

Näytelmä

Viisaat miehet ovat pitäneet maailmaa tragediana, farssina, jopa silmänkääntötemppuna; mutta heistä kaikki, sikäli kun ovat aidosti viisaita eivätkä pelkkiä älyllisiä pilkunviilaajia, havaitsevat, että maailma on varmuudella jonkinlainen näyttämö, jossa meillä kaikilla on oma rooli, vaikka olemme saaneet surkean vähän ohjausta emmekä lainkaan harjoitusta ennen kuin esirippu nousee.

Jospa tarkastelisimme maailmaa sirkuksena, kiertävänä karnevaalina, joka kiertelee auringon ympärillä ennätysmäisen neljän miljardin vuoden sesongin ajan tuottaen uusia ihmeitä ja hirviöitä, huijauksia ja onnettomia kommelluksia, ihmeellisyyksiä ja kömmähdyksiä, mutta joka ei siitä huolimatta saa asiakkaitaan viihtymään niin hyvin, etteivätkö he yksi kerrallaan poistuisi maan poveen nukkumaan pitkää ja pitkästynyttä talviunta...

Launtain kuulumisia

Aamulla puutöitä, sitten kirjastoon ja kauppaan. Kunnes tuli liikunnan vuoro. Sitten huilasin ja katselin kun naishiihtäjät eivät pärjänneet...
Joten ei kun kokkailemaan! Päivän menu oli:

Oluella ja appelsiinilla maustettua ankkaa

1 ankan rintapala
1 appelsiini
1/2 plo tummaa olutta
timjamia
suolaa ja pippuria

1. Leikkaa nahkapuolelle ristiviillot kuitenkaan vahingoittamatta lihaa.
2. Mausta rintalihat hyvin suolalla ja valkopippurilla ja aseta kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin.
3. Lisää lämpöä ja anna ruskistua rauhassa, kunnes nahka on muuttunut rapeaksi. Käännä rintapala ja lisää pannulle viipaloitu appelsiini, olut sekä timjamia.
4. Anna hautua hetken aikaa ja laita pannu sen jälkeen 200 asteen uuniin n. 15 minuutiksi.
5. Nosta rintalihat uunista ja anna niiden levähtää hetken ennen tarjoilua.

Timjami-appelsiiniperunat
4 suurta perunaa
1 appelsiinin mehu
2 rlk rypsiöljyäsuolaa ja valkopippuria

Kuutioi perunat ja kypsennä ne ruskistamalla rypsiöljyssä. Lisää lopuksi appelsiinin mehu ja timjami. Anna appelsiinimehu kiehua kasaan ja mausta.

Pekonipavut:
200 g pitkiä vihreitä papuja keitettynä
4-6 viipaletta pekonia

Jaa pavut 4-6 nipuksi ja käännä ympärille pekoniviipale. Laita kääröt kuumenevalle pannulle ja paista ne kaikilta sivuilta niin, että pekoni paistuu rapeaksi.

Timjami-appelsiiniperunat olivat vekkuleita! Kannattaa kokeilla. Pekonipavut ovat aina olleet herkkua. Ankkaan en saanut tarpeeksi potkua.

Viiniksi löysin Israelilaisen Cion Creed Red. Sitä suositeltiin ankalle, lisäksi israelilainen viini on harvinaisuus joten sitä piti kokeilla. Ei hassumpaa. Sitä on mukava siemailla ja muistella ähes vuoden seikkailuja israelissa...
Nyt lämpiää sauna, kunhan ruoka on hieman sulanut, kampean itseni sinne. Tänään nautiskelen iloon ja ikävään. Känni päälle :)

EA I

Kaksi päivää verta ja suolenpätkiä. Pieniä ja suuria haavoja. Haavoittuneen siirtämistä, rankkaa elvytystä. Nyt melkein lääkärin paperit taskussa. Eli EA I taas voimassa...

Mielenkintoista miten ensiapuohjeet muuttuvat vuosien varrella. Jotkut kai ammatikseen muuttelevat niitä. Etenkin elvytysohjeet muuttuvat lähes vuosittain. Mutta hyvä noita on kerrata, aina huomaa unohtaneensa jotakin. Antaa varmuutta jos jotakin joskus tapahtuu. Toivottavasti ei kuitenkaan tapahdu.

Kun kesällä patikoin tai meloin kauniissa maisemissa luonnon keskellä, usein yksikseni, minulla oli aina osittain itse virittelemäni ensiapupakkaus mukanani. Kerran se oli jopa tositarpeeseen. Nyt sain taas hyviä vinkkejä kuinka täydentää pakkaustani ensi kesän hienoja seikkailuja varten, kouluttaja kun sattui itsekin harrrastamaan luonnossa seikkailemista.
Maltan tuskin odottaa ensi kesää...

Ensilumi

Valkoinen ensilumi tuo valoisuutta ja pirteyttä! Luontokin innostuu, kuten kuvan pupu! :)

Pari kirjaa...

Paru hyvää kirja taas luettuna

Paulo Coelho: Voittaja on yksin

Kirja käsittelee todellisen minuuden etsimistä, kuuluisuuden hintaa sekä sitä, kuinka rikastuminen, yltäkylläisyys ja pinnallisuus voivat johtaa ihmissuhteiden ja henkisten arvojen rapistumiseen.
Jälleen kerran Coelho pistää ajattelemaan...
Hyvä kirja.
http://www.bookplus.fi/kirjat/coelho,_paulo/voittaja_on_yksin-4349377

Carlos Ruiz Zafon: Enkelipeli

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun ja Barclonaan. Kirjoihin ja kirjallisuuden magiaan. Odotukset olivat korkealla Tuulen varjo -kirjan jälkeen, mutta petyin hieman. Ihan hyvä, mutta Tuulen varjo oli parempi.
http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2009/fi_FI/enkelipeli/

Talvinen tunnelma

Tänään kun ajelin töiden jälkeen kaupoilta ja kirjastosta kotiin, oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä talvinen fiilis. Maa oli kauttaaltaan valkoinen, puut lumiharson peitossa.
Kotiin päästyäni söin ja petsasin erään puutyöni. Latasin cd:n steroihin ja istuin alas katselemaan ikkunasta ulos, kuinka lumihiutaleet leijailivat hiljalleen, kimallellen pihavalon loistessaa, pimeää iltaa vasten. Kuuman kahvin hyväillessä huuliani, annoin Club for five:n hyväillä korviani...

It doesn't hurt me.
You wanna feel how it feels?
You wanna know, know that it doesn't hurt me?
You wanna hear about the deal I'm making?
You be running up that hill
You and me be running up that hill

And if I only could,
Make a deal with God,
And get him to swap our places,
Be running up that road,
Be running up that hill,
Be running up that building.
If I only could...

You don't wanna hurt me,
But see how deep the bullet lies.
Unaware that I'm tearing you asunder.
There's a thunder in our hearts.
So much angry for the ones we love?
Tell me, we both matter, don't we?

You, be running up that hill
You and me, be running up that hill
You and me won't be unhappy.

C'mon baby, c'mon darling,
Let me steal this moment from you now.
C'mon angel, c'mon darling,
Let's exchange the experience...

If I only could, be running up that hill.

Halloween

Ilta kotona. Aamupäivän auringossa lenkki, raikkaassa ilmassa. Sitten puuhastelua käsitöiden parissa. Kunnes oli vuorossa kokkailua...
Broilerin rintafilettä, lohkoperunoita, sekä paistettua sipulia maustettuna ripauksella sokeria ja soijakastiketta. Kyytipojaksi Shiraz Rosemount Estate punaviiniä.
Pian vuorossa sauna ja kylmä olut. Menee nautiskeluksi...

Kosketelkaa toisianne.

The Stairs

In a room above a busy street
The echoes of a life
the fragments and the accidents
Separated by incidents
Listened to by the walls
We share the same spaces
Repeated in the corridors
Performing the same movements

Storey to storey
Building to building
Street to street
We pass each other on the stairs
Storey to storey
Building to building
Street to street
We pass each other on the stairs


Listened to by the walls
We share the same spaces
Repeated in the corridors
Performing the same movements
The nature of your tragedy
Is chained around your neck
Do you lead or are you led
Are U sure that you don't care
There are reasons here to give your life
And follow in your way
The passion lives to keep your faith
Though all are different all are great
Climbing as we fall
We dare to hold on to our fate
And steal away our destiny
To catch ourselves with quiet grace

Listened to by the walls
We share the same spaces
Repeated in the corridors
Performing the same movements...​​

Omenavaras

Taidan sonnustautua omenavarkaan asuun ja kadota yöhön...

Nainen

Mutta kauneimmat Jumalan minulle näyttämät asiat ovat hänen äänensä, hänen hiuksensa, ja hänen huultensa selkeä punainen kaari.

- John Masefield

Olen suuresti mieltynyt naisten seuraan. pidän heidän kauneudestaan, pidän heidän herkkyydestään, pidän heidän eloisuudestaan, ja pidän heidän hiljaisuudestaan.

- Samuel Johnson

Kauniin naisen pitäisi varhain särkeä peilinsä.

- Baltasar Gracian

Fysiikan lakeja...

Naiset ovat kuin tähtiä, ne säteilevät ja valaisevat, mutta pohjimmiltaan ne vetävät puoleensa maan vetovoimaa suuremmalla voimalla jota kutsutaan rakkaudella. Miehet ovat puolestaan pieniä asteroideja, jotka kiertävät tähtiä alistuvina ja päämäärättömina myötäkulkijoina. Mutta jos naisen vetovoima ei ole riittävän suuri, mies karkaa ensimmäisen tilaisuuden tullen. Vain ajautuakseen toisen tähden määrittämälle kiertoradalle.
Mies kieppuu fysiikan ympärillä kuin elektroni konsanaan. Mies on naisen voimakentän armoilla, milloin sen vetovoimien vetämänä, milloin sen työntövoimien hylkimänä.

Vai meneekö se päinvastoin..?

Otetaas taas

Viinan varoituksia vuodelta 1644

Enämbi viina saattaa ihmisen tompelixi, wiisaat willidze ja hullut teke vielä hullummax, turmele taidon, sytyttä hecuman, saatta capinan ja punaiset silmät:
teke köyhäxi ja kiwuloisexi, ilmoitta salaisuudet, kohoitta Jumalan wihan, ja saattaa cadotuxen. Sen tähden ei yxikän pidä juoman enä cuin tarpeexi ja terweydexi. Juoda myös ilo picarit, eli iloxi ystäwällises cocouxis ei ole kielty, cosca ylönpaltisus estetyxi tule, ja taito, tieto ja ymmärrys talles on, ja wircans töihin sovelias. Pitä siis waari otettaman, ettei yxikän määrä mital ja ylönpaltisudel pacota ja yllytä toistans (erinomaisesti Nuorucaisia ja waimo wäke, ja ei yhtäkän) ylidze sen Jumalisen tahdon, woiman, terweyden ja cunniallisuuden.

Täytyypä uhmata tuota tänään...

Love

Joke

George Bush has a heart attack and dies. He goes to hell where the Devil is waiting for him.

'I don't know what to do here,' says the Devil. 'You're on my list but I
have no room for you, but you definitely have to stay here, so I'll tell you what I'm going to do.
I've got 3 people here who weren't quite as bad as you. I'll let one of them go, but you have to take their place. I'll even let YOU decide who leaves.'

George thought that sounded pretty good, so he agreed.

The devil opened the first room.

In it was Ted Kennedy and a large pool of water. He kept resurfacing over and over and over, gasping for air. Such was his fate in hell.
'No!' George said. 'I don't think so. I'm not a good swimmer and don't think I could do that all day long.'

The devil led him to the next room.

In it was Tony Blair with a sledgehammer and a room full of rocks. All he did was swing that hammer, time after time after time, and more rocks appeared.
'No! I've got this problem with my shoulder. I would be in constant agony if all I could do was break rocks all day!' thought George.

The devil opened a third door.

In it, George saw Bill Clinton lying naked on the floor with his arms staked over his head and his legs staked in spread eagle pose. Bent over him was Monica Lewinsky, doing what she does best.

George Bush looked at this in disbelief for a while and finally said,
'Yeah, I can handle this.'

'The devil smiled and said: 'Monica, you're free to go.'

Ihanalle naiselle

Tiedän että olet siellä jossakin ja suruissasi. Haluaisin auttaa, mutten voi.
Olen silti kanssasi ajatuksissani.

Ajatuksia kahvitauolta

Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teenjuontiin.

Siinä missä reipas ja kovaa tulosta tekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua.
Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakko jäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. "Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas," Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt. Ju-ma-lau-taahrgh.

Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.

Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.

Ei minulla muuta. Teestä.

Melontaa pimeydessä ja usvassa

Ilta-aurinko soi viimeisiä lämmönsäteitä kun laskimme kajakkimme vesille joen varressa. Poolopaidan kaulus hiosti kaulaa kun partiomme lähti matkaan vihamieliselle joelle. Pian pimeys laskeutui hiljaisen joen ylle, ja pimeyttä seurasi pahaenteinen usva...

Joen varrella näkyi pieniä tulia, emmekä koskaan voineet olla varmoja oliko se vihollisen leirituli. Epämääräisessä muodostelmassa partiomme eteni lähes läpitunkemattomassa pimeydessä ja sumussa. Otsalampuistamme ei ollut juurikaan apua, lähinnä ne paljastaisivat meidät vain vihollisen tulitukselle. Ja esitvät meitä tömäilemästä toisiimme. Ilmapiiri oli jännittynyt, hiljaisuuden rikkoi vain hiljaiset melanlapojen kosketukset veteen. Hetkittäin sumu väistyi ja saatoimme nähdä tähtien valossa hieman eteenpäin, emmekä koskaan tienneet mitä sumun takaa paljastuu...

Sitten heräsin...
Oli Venetsialainen ilta. Ihmiset matkasivat paikasta A paikkaan B, kävellen, pyöräillen tai jokea pitkin meloen. Joen varrelle oli laitettu kynttilötä ja lyhtyjä, näky oli upea. Paikassa B oli tarjolla kahvia, munkkia, lettuja ja makkaraa. Jopa tanssia. Ilta toi pimeyden ja usvan, mutta ihmiset pitivät hauskaa tulien ja valojen ääressä.

Paluumatka meloen oli vieläkin hienompaa ja jännittävämpää kuin tulomatka. Pimeys ja usva estivät ajoittaiden näkyvyyden lähes kokonaan. Otsalamppujen valo tapaili vain sankkaa sumua. Mutta kun sumu aina ajoittain väistyi, tähtitaivas paljasti hämärästi joen muodot. Lisäksi rantojen lyhdyt ja kynttilät auttoivat saamaan suuntimaa. Pahimmillaan ei nähnyt kajakin keulaa pitemmälle. Jännittävää... ja tunnelmallista.

Hieno reissu.

Ilta

Kahvihetki

Bean Peace(Drew K.)

A mystery wrapped in brown,
A fragile enigma,
Enveloping the senses,
With the earthy steam
Of a bean.

The mind wrapped in warmth,
The essence of dark roast,
Heating from within,
The senses thrill,
With every lingering
Sniff of the aroma
In the mug.

Kyllä tästä mukista kelpaa nauttia kahvia...

---

Juustotarjotin

Monipuolinen juustotarjotin on helppo loihtia. Se hivelee makuhermoja ja silmiä.
Tarjottimelta on hyvä löytyä mietoja että voimakkaita sekä myös kovia ja pehmeitä juustoja.
Kotimaista tarjontaa ovat mm. Aura Gold, Mustaleima Emmental, Brie, Musta Pekka, Pikkusisko ja Turunmaa.


Vinkkejä:
Valitse ainakin viisi erilaista juustoa, 150-200 g/henkilö.
Anna juustojen olla huoneenlämmössä 1-2 tuntia ennen tarjoilua.
Peitä juustot muovikelmulla, jonka poistat juuri ennen tarjoilua.
Laita juustot mieluummin reunattomalle alustalle.
Laita jokaiselle juustolle oma veitsi.

Mitä leipää juuston kera?
Hapankorppuja, patonkia, suolakeksejä tai tavallisia, näkkäriä, pipareita, ruisleipää ja/tai ranskanleipää.

Muuta herkkua juuston kanssa:
Päärynää, omenaa, kiiviä, taateleita, rypäleitä, kirsikoita, mansikoita, oliiveja, pähkinöitä, paprikoita, porkkanaa, selleriä, ananasta

Vinkkejä nautiskelijoille:
Maista ensin mietoja juustoja ja sen jälkeen vahvempia.

Rusketusraidat

Kesän rusketusraidat. Näin se käy kun kirmailee kesän housut kintuissa...
Uskallatko näyttää omat rajasi? No sitä epäilinkin.

Tahtoo tämmösen, tahtoo!

Tällainen kyllä pitäisi laittaa. SR71-Blackbird
Vanha kuin mikä, voisi saada halvalla. Pikkasenko olis potkua...
Autotallia joutuisi suurentamaan melkoisesti, joten en taida viitsiä.
Ahdasta on jo nytkin tuon F-18 Hornetin kanssa...

Aalloilla surffailua

Lauantai ja aamulla heti vesille.
Aurinko paistoi paremmin kuin perjantaina, mutta kun pääsin vesille, huomasin tuulen olevan todella kova. Ei mitään mahdollisuutta pitempään reissuun. Kun käänsin keulan tuulta kohden, aallot löivät joskus yli, pärskien vettä reisilleni. Kun käänsin perän tuulta kohden, liu'uin hitaasti eteenpäin, saattaen vain istuskella ja ihailla aurinkoisia maisemia. Kun taas käänsin kylkeni tuulelle, aallot keinuttivat minua ja alustani kuin lasta kehdossa. Hauskaa! :) Aivan kuin luontoäiti olisi pitänyt hauskaa pienen melojan kustannuksella...
Niinpä kiertelin suojaisia saaria kalastellen. Eräällä rannalla tein nuotion ja paistoin makkaraa, sekä keitin kahvit. Nautiskelin kesäpäivästä, mahtaako näitä enää monta olla tänä vuonna.

Suojainen paikka kahden saaren välissä. Huomaa kuinka koivu taipuvat tuulessa vasemmalla.

Illalla kotona jatkoin grillailulla, sekä olutta ja viskiä nautiskellen.

Melontaa ja piirakkaa

Tänään pidin vapaapäivän, käytin siihen tehtyjä ylityötunteja. Aamulla heräsin kello 7 aikoihin ja söin tukevan aamupalan, minkä jälkeen lastasin SOT-kajakkini auton katolle ja pakkasin muutkin kamat mukaan. Ajoin noin 17 kilometrin päähän ja edessä oli jälleen uusia tuntemattomia taipaleita vesiä pitkin. 20km meloin ja matkaan kuului pari kivaa pientä koskea huitsin hauskaa... Makkarat unohtui kotiin, mutta oli onneksi muuta evästä. Makkarat jäi kuitenkin paistamatta. Mukaan tarttui myös 2 haukea sekä hyvän koinen Kuha! Oli sopivan lämmin keli meloa, ei liian kuuma. Tosin kyllä välillä oli hiki, mutta palatessa myös kohtalaisia tuulenpuuskia. Vastaisia.




Kotiin palatessa leivoin broileripiirakan, mukana reilusti sinihomejuustoa ja paprikaakin, valmistui juuri. Nyt katselen yleisurheilun MM-kisoja punkkua siemaillen.
Hieno päivä. Huomenna taas vesille.

Viime lauantai

Parsifal ja Galahad istumassa oudossa baarissa. Baarin pulisevien asiakkaiden äänten ylitse kuulen lasien vaimeaa kolinaa ja helähtelyä, joka kuuluu korkean väliseinän takaa ja kaikuu korkeassa, koristeellisessa katossa. Tuijotan baarin viinahyllyä sillä välin kun kaverini Galahad on käymässä kusella ja koen optisen harhan tai jotakin, koska kaikki ei ole kohdallaan, näen nuo pullot edessäni ja näen niden heijastukset niiden takana, mutta en näe itseäni! En näe omaa peilikuvaani!

Galahan tulee takaisin väenpaljouden läpi, työntyy kohteliaasti kyynärpäillään parin asiakkaan ohi, nostaa takkinsa baarituolilta ja nojaa viereeni tiskiin, siemaillen tuopistaan.
"Galahan, auta minua", sanon. "Olen tulossa hulluksi tai sitten minusta on tullut joku vitun vampyyri tai jotakin."
Galahad katsoo minua. Hän on vanhempi kuin minä - neljänkymmenenkolmen, luullakseni - maantienväriset hiukset, teekupinkokoinen kalju kohta, nenänpäällä muutama samansuuntainen viehättävä arpi, jotka aavat hänet näyttämään siltä kuin hän jatkuvasti kurtistaisi kulmiaan, vaikka oikeasti hän yleensä nauraa. Vähän suurempi kuin minä.

"Mistä oikein puhut, Parsifal, sinä uskomaton imbesilli?"
Nyökkään kohti edessäni näkyvää viinahyllyä. Näen siellä ihmisiä, pullojen takana, aivan niinkuin näen ihmisiä takanani. Vannon että kyse on samoista ihmisistä ja minun pitäisi olla heidän ja takana olevan peilin välissä, mutta en siltikään näe itseäni. Nyökkään uudestaan toivoen, että liikkeeni näkyisi peilissä, mutta se ei näy.
"Katso!" Sanon. "Katso: peilissä!"
Sehän on peili, eikö niin? Tuijotan. Lasihyllyjä. Messinkisiä kannatinpylväitä. Edessäni oleva pullo Stoly Rediä ja sen takaosa heijastuvat peilistä, samoin pullollinen sinistä Smirnoffia, etiketti minuun päin ja etiketin tyhjä valkoinen takaosa näkyvissa pullon ja sen sisällä olevan vodkan läpi. Sama juttu vieressä olevan Bacardi-pullon kanssa. Näen pullon pienen etiketin peilistä, ja näen sen pullon läpi edestä käsin. Tietenkin se on peili!

Galahad siirtää päätään niin että hänen laukansa lepää olallani. Hän tiirailee eteenpäin. Hän ottaa takintakustaan lasit, joista hän ei ole erityisen ylpeä, ja asettaa ne nenälleen.
"Mitä?" hän kysyy ja kuulostaa ärtyneeltä. "Parsifal, mitä sinä höpiset? Galahad sanoo. Hän kääntyy katsomaan minua. Katson uudestaan peiliin. Hemmetti! En näe häntäkään!
Osoitan sormellani ja ohikulkeva työntekijä mulkaisee minua hassusti, kun melkein tökkään häntä silmään.
"Olen näkymätön!" rääkaisen.
"Olet kännissä", Galahad sanoo ja kääntyy takaisin tuoppinsa ääreen.
Yksi peilistä näkyvistä ihmisistä katsoo minua. Tajuan, että osoittelen edelleen sormellani. Käännyn ja katson taakseni, mutt siellä ei ole kuin joukko selkiä ja kehoja; kukaan ei katsele minua. Käännyn takaisin ja tuijotan peiliin juuri kun työntekijä kurotautuu ottamaan Bacardi-pullon hyllyltä. Tuijotan. Sen peilikuva on yhä paikoillaan! Yhä hämmästyttävämpää!

Mies joka katseli minua, kaselee minua edelleen. Sitten tajuan, että näen hänen yläpuolellaan tiiliseinällä palasen siihen maalattua freskoa. Käännähdän ja katson takanani olevien ihmisten yläpuolelle. Korkeista, lasimaalauksin koristelluista ikkunoista tulvii yhä melkoisesti valoa. Ei freskoja. Käännyn takaisin samaan aikaan kun työntekijä asettaa Bacardi-pullon takaisin hyllylle. Se ei ole täysin suorassa ja on vähän väärässä paikassa. Eräs vanhemmista miespuolisista baarimikoista kulkee ohitseni ja asettaa pullon täsmälleen oikealle paikalle jotta peili-illuusio säilyisi, ennen kuin menee oluthanalle ja täyttää muutaman olut-tuopin. Mulkoilen häntä kun hän tulee lähemmäs. Täydellinen kusipää. Sitten vetäydyn kauemmas, peloissani, kun hä tulee suoraan minua kohti ja asettaa lasit minun ja Galahadin eteen. Katson omaa tuoppiani ja näen, että se on tyhjä juuri kun baarimikko nappaa sen pois ja ottaa maksun Galahadilta, joka kaataa muutaman jäljelle jääneen millin vanhasta lasista uuteen.

Pudistan päätäni. "Ei saatana", sanon, huokaan ja katson kattoon. "Tästä ei tule mitään."
"Mitä?" Galahad kysyy ja kurtistaa kulmiaan.
"Tästä ei tule mitään. Tämä päivä on ollut..."
"Näytät kaamealta Parsifal", Galahad sanoo ja nyökäyttää sivulle. "Tuolla on muutama vapaa tuoli. Mennään istumaan."
"Okei, ostetaan vähän röökiä, jooko?"
"Ei! Olet lakossa, joko unohdit?"
"Joo, mutta tämä on ollut rankka päivä..."
"Suuntaa nyt vain noita pöytiä kohti, okei?"
Unohdan takkini, mutta Galahad muistaa sen. Istuudumme puoliympyrän muotoisen, uurretun nahkapenkin päähän ja laskemme tuoppimme soikealle pöydälle.

"Näytänkö tosiaan kauhealta?"
"Parsifal, näytät umpihumalaiselta."
"Senkin barbaari."
"Sanon vain miltä minusta näyttää."
"Minulla on ollut traumaattinen päivä", sanon ja kiedon nahkatakkiani ympärilleni.
"Kuulostaa tosi tuskalliselta."
"Kiitos että lähdit kaljalle ritari Galahad" sanon, katson häntä silmiin humalaisen vilpittömyydellä ja mäjäytän häntä kevyesti kyynärvärteen.
"Auts! Et viitsisi lopettaa?" Hän hieroo käsivarttaan. "Mutta kumminkin, älä turhia kiittele."
"Galahad, onko sinulla yhtään röökiä, Galahad?"
"Ei, ei edelleenkään."
"Ai. Ei sitten. Mutta oli tosi reilu sinulta, että tulit kaljalle, ihan totta, Galahad. Olet ainoa kaverini, joka ei ole joku saatanan ------" No, --- lisäksi. Ja, oli miten oli, on tosi hienoa, että voin kertoa sinulle kaiken tämän paskan."
"Ja jakaa sen kaikkien muiden baarin asiakkaiden kanssa, ellen minä käskisi sinua pitämään turpaasi kiinni."
"Joo, mutta et uskoisi mitä minulle on tapahtunut, hartioilleni yritetään uskomattomia juttuja".
"Tuossa kunnossa olevan tyypin harteille ei sälytetä mitään. Joutaisit tiputukseen".
Sivuutan tämän olankohautuksella ja kumarrun lähemmäs häntä. "Olen vakavissani".
Galahad huokaa syvään. "Sinulla on lahjoja dramaattisten hyberbolien esittämiseen, Parsifal".
"Se on totta!"
"Ei..." Galahad sanoo rauhallisesti. "Luulen etä jos se olisi totta, et olisi täällä yrittämässä juoda kapakkaa kuiviin."
"Paskat." Ajattelen asiaa. "Luuletko että saatan olla tulossa känniin?"
"Äh, turpa kiinni ja juo kaljasi."
"Hyvä idea... Muuten, onko sinulla yhtään röökiä, Galahad?"

Pihahommia

Tänään sonnustaudun, en suinkaan omenavarkaan asuun, vaan haudankaivajan asuun. Pienen pationi vieressä on jokin epämääräinen pöheikkö edellisen asukkaan jäljiltä ja päätin kaivaa sen pois. Kaivan siis tilalle montun, täytän mullalla ja istutan tilalle vaikka horsmaa. Olisko hyvä idea? Ei minustakaan. Mutta jotakin siihen on saatava tilalle. Liuskeviä, niitä minä laitan!

Mietin kuumeisesti mitä sanon, jos joku näkee minut, miehen, moisissa viherpeukalon hommissa. Naisten hommiahan nämä ovat, näin ainakin isot pojat väittävät. Keksin nerokkaan hätävalheen, päätin valehdella että hautaan naapurin kissaa, joka jäi oveni väliin uteliaisuuttaan. Sillä luulisi miehinen maineeni säilyvän. Kun vain saisin loihdittua kasvoilleni tarpeeksi pirullisen virneen, jos miespuolinen henkilö puuhailujani utelee. Jos taas kyseessä on rouvashenkilö, pitäisi kasvoille saada surullinen ilme, kenties pari kyyneltäkin puristettua silmäkulmaan. Ei ole helppoa tämä miehen elämä, kaikkeen on kyettävä. Ja uhrattava vielä hyvin säilynyt musta pukukin(hautajaisrekvisiitaksi), mitä käytin vasta parikymmentä vuotta sitten. Toivottavasti en sotke sitä pahasti, sillä pärjäisi hyvin vielä seuraavatkin parikymmentä vuotta.

Mars ja Venus

En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi miesten ja naisten seksuaaliset halut eroavat niin paljon toisistaan. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä koko Mars-Venus juttua. Enkä koskaan ole tajunnut miksi miehet ajattelevat päällään ja naiset sydämellään.

Esimerkiksi: Eräänä ilta kauan sitten olin menossa tyttöystäväni kanssa sänkyyn. Intohimot alkoivat jyllätä, kunnes lopulta hän sanoi:"Sori Kulta. Nyt ei vaan tunnu siltä. Mä vaan haluisin että pitäisit mua sylissä" Minä siihen: "MITÄ?! Mitä tuo oli?Joten hän sanoi sanat, jotka jokainen poikaystävä tässä maailmassa pelkääkuulla: "Sinä et vain ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten tarpeiden kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun miehiset, fyysiset tarpeet. Etkö voi vain rakastaa minua sellaisena kuin minä olen, ei sellaisena mitä teen vuoksesi makuuhuoneessa." Tajusin, että mitään ei sinä iltana tule tapahtumaan, joten aloin nukkumaan.

Seuraavana päivänä päätin ottaa vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa tyttöystäväni kanssa. Menimme ensin mukavalle lounaalle, jonka jälkeen shoppailemaan isoon tavarataloon. Kävelin hänen kanssaan ympäri osastoa hänen kokeillessa eri asuja päälleen. Koska hän ei osannut päättää minkä ottaa, minä ehdotin että, otetaan yksi jokaista mallia.
Seuraavaksi hän halusi parin uusia kenkiä ja minä ehdotin, että otetaan pari jokaiselle uudelle asulle. Menimme seuraavaksi koruosastolla, jossa hän valitsi itselleen timanttikorvakorut. Hän oli niin innostunut... Hän alkoi jo jopa lähestyä seksuaalista kiihottumista, kun hän sanoi: "Eiköhän tässä ole kaikki kulta". Mennäänkö sitten kassalle?

Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin: "Sori kulta, nyt ei vaan tunnu siltä". Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi ja hänen leukansa loksahti auki, kun hän sai sanottua suustaan "Mitä?!" Minä jatkoin: "Kulta minä vain halusin, että pitäisit näitä tavaroita sylissä. Sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten, taloudellisten tarpeideni kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun ostostarpeet naisena". Ja juuri kun hän alkoi näyttää siltä, että tulee varmasti tappamaan minut, minä lisäsin: "Mikset voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle ostaa?

Kuntoilu on kivaa

HAH!! Sinne jäivät...

Think twice

Back to work...

Summer holiday is over...

Damaskoksen rakastavaiset

Kirjastossa käsiini sattui Rafik Schami:n kirja Damaskoksen rakastavaiset. Se on melkoisen paksu kirja, kai jotakin 900 sivua. En ehkä muuten olisi kiinnittänyt kirjaan suurempaa huomiota, mutta kun olen asunut vuoden tuossa maailman vanhimmassa yhtäjaksoisesti asutussa miljoonakaupungissa, se herätti mielenkiintoni ja lainasin sen.
Jälleen kerran täytyy nostaa kirjailijalle hattua, uskomatonta kerrontaa. Kirjasta saa hyvän kuvan paikallisesta kulttuurista, niin erilaisesta kuin meidän. Sukusidonnaisuuksista, naisten asemasta, itse kaupungista, jne. Tarina kulkee yli useiden sukupolvien. Arabialinen veriso Romeosta ja Juliasta, sanotaan jossakin, mutta on se paljon muutakin. Intohimoisten rakkauskohtaloiden lisäksi se kertoo myös kovasta ja säälimättömästä elämästä. Vaikka kirja tuntuu välillä yksitoikkoiselta, silti se pitää jotenkin otteessaan.
Mutta kirja on vielä kesken, saa nähdä mite se tuo vielä tullessaan...


”Suurenmoinen, yli sadan vuoden ajalle levittäytyvä tarinoiden mosaiikki.”
Die Welt, Saksa

”Arabialainen variaatio Romeosta ja Juliasta. Kirjassa on onnellinen loppu, ja se on ihastuttavan helppolukuinen."
Neue Zürcher Zeitung, Sveitsi

Omenapuu

Pihallani on omenapuu, kuten myös naapurilla. Pari asiaa jäi ihmetyttämään kun katselin niitä.
A) Minulle tulee paljon omenoita, naapurille ei ollenkaan.
B) Miksi omenoita tulee toisiin oksiin paljon ja toisiin ei ollenkaan.
Merkillistä... Täytyy kai ottaa olut ja mennä pihalle ihmettelemään asiaa enemmänkin.

Grillailua ja juopottelua

Perjantai ja aurinko paistaa, tänään grillataan! Ja juopotellaan...

*Pekonijuustoon käärittyä Halloumi-juusto (juusto kannattaa liottaa pari tuntia ensin)
*Folionyyttiin ryynäriä, tomaattia ja sipulipaloja, paljon sinihomejuustoa ja mustaa Koskenlaskijaa, sekä hieman tulista Salsakastiketta
*Haukea
Loppukevennys:

Jussi porhalsi viinakauppaan ja ilmoitti muitta mutkitta Alkon myyjälle:
- Äkkiä halvinta mikä menee päähän!
- Tossa muovikassi, 20 centtiä, totesi myyjä lakonisesti.

Vanhapiika meni viinakauppaan ja tiedusteli viiniä.
- Tuleeko tämä lihan vain kalan kanssa? Kysyi myyjä.
- Ei kun talonmiehen. Vastasi vanhapiika.

Isojärven kansallispuisto

Tänään meloin noin 23km Isojärven kansallispuistossa. Aikaisemminhan patikoin täällä. Lämpötila oli tänään 22 ja aivan tyyntä. Paljon kallioisia pieniä saaria missä jaloitella, sekä pitää kahvi/välipalataukoja. Ja onhan siellä pari laavuakin nuotiopaikkoineen. Hiljaista ja rauhallista, ei moottoriveneet kurvailleet ympärillä. Nähtävyytenä vanha kalamaja, mikä näytti mielenkiintoiselta ulkoa päin, mutta oli visusti lukittu.
Rannalla pari marjastajaa kertoi nähneensä edellisenä iltan pari melojaa jotka olivat meloneet ja viettäneet 3 vuorokautta täällä. Ainakin hyviä paikkoa yöpymiselle löytyy.

Rannikolla

Kesälomani viimeinen viikko alkoi kun päätin tehdä vielä yhden reissun. En kanootillani, vaan autollani, vaikka kilometrejä oli jo ennestäänkin takana melkoisesti. Pakkasin siis kassini ja sulloin ne peräkonttiin.

Lähes 300 km aurinkoista maisemaa ja laskeuduin tyylikkäästi Vaasaan, jo lähes kaiken kokeneella,
vain puolitoista vuotta vanhalla Mersullani. Paljon ihmisiä ja iloista meininkiä keskustassa. Löysin
heti eräälle laadukkaalle leirintäalueelle. Tein tiedusteluretken alueella ja totesin kaiken olevan
kunnossa, siellä oli nimittäin ravintolakin. Niinpä painelin respaan, kyselemään mökeistä. Tiskin
takana istui nuori neitonen

- Olisiko teillä vapaita mökkejä? Kysyin

- Oon.... Sanoo tyttö, jauhaen ainakin kilo purukumia suussaan, irrottamatta katsettaan netistä.

- Minkä hintainen yö on? Kysyn.

- 65 euroa.... Suu jauhaa ja katse pysyy edelleen tiiviisti netissä.

- Millainen varustus mökeissä on? Kysyn.

- Pieni jääkaappi ja mikro... Edelleenkään hän ei katso minuun, vaan nettiin ja suu jauhaa.

- Otatko purkkaa? Kysyn.

- Mitäh..? Tyttö kysyy hajamielisesti, ällistyksekseni purukumin jauhaminen hieman hidastuu ja tyttö vilkaisee minuun pikaisesti.

- Ei mitään, minäpä mietin asiaa. Sanon ja astun ulos.

Minua ärsyttää. Jos omistaisin paikan niin... Mutta en omista, joten hyppään BMW:ni ja poistun paikalta.

Raippaluoto. Vitsi mitä maisemia meloa... jos vain olisi tullut kanootti Mazdani katolle. Harmittaa niin, että päätän jatkaa matkaa aivan muualle, juotuani ennen sitä kahvit Raippaluodon kupeessa olevassa kahvilassa.

Ilta-aurinko paistaa kauniisti kun saavun Pietersaareen, ei hassumpi paikka sekään. Tilaa leirintäalueella on ja taas vastassa teinityttö, tällä kertaa ihan asiallinen. Mökit hyvin varusteltuja ja halpoja. Mutta paikka on kuin kuollut. Hyppään Alfa Romeooni ja päätän jaksaa lentää vielä vähän. Vähän matkan päässä on Luoto niminen paikka, joten sinne siis, nälkä mahassa kurnien..........

Strandcamping. Minut ottavat vastaan ilta-auringon kanssa kilpaa hymyilevät kauniit neitoset (3 kpl). Maisemat ovat hienot, rannassa kalastaja savustaa tuoretta kalaa, ravintolassa kylmää olutta. Witsi, olenko minä paratiisissä? Kysyn itseltäni, ajattelen kuitenkin kaiken johtuvan vainvauhtihumalasta. Mutta kun olen valkannut mökin, syönyt hyvin ja nauttinut kylmän oluen, ja neitoset edelleen hymyilevät kauniisti, päätän että ainakin aika lähellä paratiisiä olen.

Aamupalaksi nautin juuri pyydystettyä ja aamulla savustettua tuoretta lohta. Kahvin kanssa. Ehkä elämäni yksinkertaisin, mutta paras aamupala! 4,5 euroa... Yritän tarjota vanhalle miehelle muovipussillista 500 euron seteleita, mitä kahmin kasaan peräkäkärrystäni, mutta vanha mies kieltäytyy kohteliaasti, päätään puistellen ja hymyillen.Tunnen itseni ryöväriksi kun jatkan matkaani, mustan pakokaasun pöllähdellessä Ladani katkenneesta pakoputkesta...

Kokkola. Kuvittelin että se on pieni pahainen kaupunki. Mutta ei, sehän on aika suuri ja siellä on mukavan näköisiä terasseja! Pitäisiköhän minun muuttaa rannikolle, kysyn vieressä seisovalta mallilta näyttävältä böönalta. Huomaan sen kuitenkin olevan vain aidon kokoinen pahvimalli, mikä mainostaa jotakin meikkiä. Nolona jatkan matkaa aurinkoisella kaupungilla.

Mitä? tylsää ja liian pitkä tarina? Oukei. Kokkolasta suunnistin Harley Davidsonillani sisämaata kohden ja sieltä edelleen kotiin.

Reissuun on aina jännittävä lähteä ja kotiin on aina mukava palata.

Kyllä purjehtiminen on hauskaa!

Viini

Wine is sunlight, held together by water.
GALILEO (1564-1642)

Wine is the most civilized thing in the world.
ERNEST HEMINGWAY (1899-1961)

A meal without wine is like a day without sunshine.
LOUIS PASTEUR (1822-1895)

Vesiviikko

Ihoa kuumottaa, liikaa aurinkoa, liian paljon vesillä. Ma, ti ja to. Sormessa syvä haava, jonka sain onneksi paikattua ensiapupaketilla. Nyt tajusin kuinka tärkeä EA-paketti on mukana, jos jotakin sattuu. Aina laastari ei riitä. Etenkin jos on liikkeellä yksin, puhdistusaineet ja sideharso voivat olla parhaat ystäväsi. Mutta se siitä.
Tänään grillailin ja saunoin, nyt siemailen virvoittavia juomia. Jospa ensi viikolla keksin jotakin muuta, alkaa viimeinen lomaviikko.