sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Melontaa pimeydessä ja usvassa

Ilta-aurinko soi viimeisiä lämmönsäteitä kun laskimme kajakkimme vesille joen varressa. Poolopaidan kaulus hiosti kaulaa kun partiomme lähti matkaan vihamieliselle joelle. Pian pimeys laskeutui hiljaisen joen ylle, ja pimeyttä seurasi pahaenteinen usva...

Joen varrella näkyi pieniä tulia, emmekä koskaan voineet olla varmoja oliko se vihollisen leirituli. Epämääräisessä muodostelmassa partiomme eteni lähes läpitunkemattomassa pimeydessä ja sumussa. Otsalampuistamme ei ollut juurikaan apua, lähinnä ne paljastaisivat meidät vain vihollisen tulitukselle. Ja esitvät meitä tömäilemästä toisiimme. Ilmapiiri oli jännittynyt, hiljaisuuden rikkoi vain hiljaiset melanlapojen kosketukset veteen. Hetkittäin sumu väistyi ja saatoimme nähdä tähtien valossa hieman eteenpäin, emmekä koskaan tienneet mitä sumun takaa paljastuu...


Sitten heräsin...
Oli Venetsialainen ilta. Ihmiset matkasivat paikasta A paikkaan B, kävellen, pyöräillen tai jokea pitkin meloen. Joen varrelle oli laitettu kynttilötä ja lyhtyjä, näky oli upea. Paikassa B oli tarjolla kahvia, munkkia, lettuja ja makkaraa. Jopa tanssia. Ilta toi pimeyden ja usvan, mutta ihmiset pitivät hauskaa tulien ja valojen ääressä.

Paluumatka meloen oli vieläkin hienompaa ja jännittävämpää kuin tulomatka. Pimeys ja usva estivät ajoittaiden näkyvyyden lähes kokonaan. Otsalamppujen valo tapaili vain sankkaa sumua. Mutta kun sumu aina ajoittain väistyi, tähtitaivas paljasti hämärästi joen muodot. Lisäksi rantojen lyhdyt ja kynttilät auttoivat saamaan suuntimaa. Pahimmillaan ei nähnyt kajakin keulaa pitemmälle. Jännittävää... ja tunnelmallista.

Hieno reissu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs tähän sanot?