Aamulla nautin riisipuuroa, saaristolaisleipää sekä karjalanpiirakan aamupalaksi. Sitten lähdin ulos. Tein lumitöitä ja jatkoin siitä lenkille. Oli hiljaista ja valkoista, ikkunoissa loisti jouluvalot kun ihmiset viettivät joulupäivää kotona sisällä. Vain yhden pariskunnan näin itseni lisäksi ulkona.
Kotona suihku ja kahvit, minkä päälle uppouduin kirjaan, aloin torkahdella... Kun sitten yhtäkkiä ovikello soi. Kerran, kaksi, uudestaan ja uudestaan, vaativasti... Ja siellä hän oli, tonttutyttö. Sain pienen paketin ja mikä tärkeintä, halauksen... pitkän jouluhalauksen.
Nyt hän on jo mennyt, mutta ajatus lämmittää mieltä edelleen. Hyvää oloon ei paljoa tarvita. Joskus pelkkä hymy riittää, tai ystävän halaus.
Kosketelkaa toisianne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tähän sanot?