Aaton aatto ja aatto

Lyhyt, mutta raskas työviikko, ma-ke. Keskiviikkona töissä oli jo hiljaista, lähes kaikki olivat jo viettämässä joululomaa. Vain pari piruparkaa töissä, joku yksinäisyyttä, joku vaimoa, joku joulusiivousta paossa... Kun välillä laskeuduin alakertaan lentokonehalliin, siellä oli hämärää hiljaista. Poissa kaikki tohina. Hävittäjät siistissä rivissä, hiljaisina hahmoina kun vaeltelin niiden keskellä. Oli outoa istua yhteen ohjaamoon kun ympärillä ei ollutkaan mekaanikkoja. Istuin hiljaisuudessa ja mietin. Vaikka oli mukavan rauhallista, hieman ressi painoi päälle. Projekti lähestyy osaltani loppuaan ja pisti miettimään olenko nyt varmasti tehnyt kaikki oikein...
 Lopulta iltapäivällä astuin ulos lumisateeseen, yksinäinen autoni oli hautautunut firman parkkipaikalla lumen alle. Oli suorastaan lumimyrsky kun ajelin kotia kohden. Joku ajoi käsittämättömän lujaa ohitseni, järjetöntä. Lopulta löysinkin auton ja miehen ojasta, syvältä kinosten keskeltä. Hänen joulukiireensä loppuivat siihen.
Kaupassa armoton ruuhka, väsytti, mutta yritin keksiä mitä kaikkea tarvitsen. Sitten lopultakin kotona ja loma! Edessä hyvää ruokaa ja viiniä, saunomista ja kylmää olutta, hyviä kirjoja ja rentoutumista. Lenkilläkin täytyy yrittää kyllä käydä.

Tänään aattoaamuna keitin riisipuuron ja siinä samalla katselin jotakin jouluohjelmaa, lapset soittelivat pukille. Mieitin soittaisinko minäkin ja kysyisin tuleeko se tännekin. En sitten kuitenkaan uskaltanut, jos vaikka olisi vastannut kielteisesti...
Sitten ulos kinosten keskelle. Oli mukava tehdä lumitöitä. Lumitöiden jälkeen lähdin vielä keskustaan, istuin joulukahville erääseen pieneen ja viihtyisään kahvilaan. Join kahvit kaikessa rauhassa ja katselin jouluista näkymää sekä  ihmisiä. Kunnes nousin ja hain kaupasta vielä pari juttua. Äsken valmistelin uuniperunoiden täytteen valmiiksi, jääkaappiin tekeytymään. Sytytin joulukynttilät, ulkona on kauniin valkoista. Taidan keittää kahvit ja syödä suklaata. Sitten odottamaan jos se tonttutyttö saapuisi...