keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Uhrilahja

Aamulla kello 05.25 herään, älkää kysykö miksi. Helvetin aikaista, etenkin lomalla, se on totta. Katselin säätiedot netistä. Netin mukaan ulkona oli aurinkoista, mutta omat silmäni kertoivat täydesta pilvipeitteestä taivaalla. Pakko mennä, oli sää mitä oli. Puuroa ja leipää taas aamupalaksi, sekä tietenkin kahvia. Reppu oli valmiiksi pakattu, joten ei muuta kuin kajakki auton katolle ja menoksi.

Eka kertaa tänä kesänä oli niin viileää, että meloin pitkähihainen päällä ja maiharit jalassa. Kauas en arvannut lähteä kun oli tummia pilviä pelottelemassa...

Jäin pyörimän Virmapyhänvuorelle. Rantauduin ja kiipesin korkealle ylös etsimään entisaikojen uhripaikkaa. Aika hulppean paikan ovat uhrimenoilleen aikoinaan valinneet, hienot näköalat. Piti oikein kahvit juoda ja kuvitella siinä samalla hurjia uhrimenoja... Kun ajatukset karkasivat aivan hurjiksi, karkasin nolona takaisin alas. Katsellessani kunnioittavan matkan päästä vesiltä vedestä nousevaa uhrivuorta, vieheeseen tarttui Hauki. Rohkenin palata vuoren juurelle uhraamaan vaatimattomat hauen sisälmykset minäkin ja pakenin kokonaan seudulta.

Oli mukava meloa kun ei ollut armoton helle. Oli leppoisan rauhallinen fiilis. Ehkä esi-isien henget arvostivat pientä uhraustani...



2 kommenttia:

Mitäs tähän sanot?