Hullu maailma

Mikko sitten otti ja heitti levytyssopimuksen nurkkaan.

Oli se vain hieno mies, mutta kukapa sitä ei olisi kuoleman jälkeen. Kaikkihan sitä on kuollessaan yhtäkkiä maailman hienoimpia ihmisiä. Äkkinäinen voisi väittää käsittämättömän tekopyhäksi.

Kuvitelkaapa että se naapurin mies, K-kauppias, taksikuski, insinööri, tai mikä lie, alkaisi värjätä ihoaan, leikellä kasvojaan, taluttaisi lapsiaan maskit kasvoilla, kutsuisi pikkupoikia kylään ja nukkuisi heidän kanssaan samassa sängyssä, sekä päälle päätteeksi hurvittelisi valtavan omaisuutensa taivaan tuuliin. Miten olisi käynyt hänelle? Olisiko mies viety hoitoon ja lapset pakkohuostaanotettu? Hmm...

Kullattu arkku, veljet aurinkolaseissaan kuin MIB elokuvasta konsanaan. Lippuja muistotilaisuuteen myytiin hillittömään hintaan ja silti tavalliset veronmaksajat joutuivat maksamaan miljoonia karkeloista. Bisnestä katkeraan loppuun saakka. Ja kaikki ne menneiden aikojen julkkikset muistotilaisuudessa, moniko heistä oli aidosti tunteella mukana? Vai oliko se vain tilaisuus ryömiä viimeisillä voimillaan vielä kerran parrasvaloihin...

Mutta yhdessä asiassa täytyy nostaa Mikolle hattua. Ne valkoiset sukat... Kyllä oli rohkea mies! Niin kuin diblomi merkantti (vai mikä se on) Lenita Airisto on paasannut että vain tosi juntit käyttävät valkoisia sukkia, niin Mikkopa ei välittänyt. Uhmasi meidän kaikkitietävää Lenitaa! Oli siinä miehellä pokkaa. Jos ei muuten niin ehkä tämän vuoksi mies ansaitsee edes hieman kunnioitusta.

Rest in pease.