Yövieras...

Keskiviikko-ilta noin kello 22.00 makaan sängyssä lukemassa, ulko-ovi on auki kuumuuden vuoksi. Havahdun kirjani parista kun kuulen ikään kuin lyhyitä askelia eteisestä. Lasken kirjan sivuun ja jään kuuntelemaan. Epämääräiset askeleet lähestyvät... jännitys tiivistyy... Nousen sängystäni ja hiivin eteiseen ja mitä näenkään, kukaan onkaan tullut kylään?? Siili!
Siili, tuo vekkulin näköinen pallero yrittää taapertaa ohitseni olohuoneeseen, mutta kun asetun sen eteen, se menee seinän viereen palloksi. Suhisee ja nostaa piikit pystyy. Ei auta vaikka tönin sitä kevyesti ja juttelen mukavia, ei suostu hievahtamaankaan. Lopulta haen hanskat ja kannan sen pihalle. Sinne se lähtee taapertamaan seinän vierustaa pitkin.

Luen jälleen sängyssäni kun kuulen taas rapinaa. Nousen ylös ja menen katsomaan, löytääkseni siilin jälleen eteisestä! Nyt se ei enää suhise ja nosta piikkejä ylös. Kehoitan sitä poistumaan ja tympääntyneen näköisenä se kääntyy ja lähtee taapertamaan pois.
Mutta ei aikaakaan kun kuulen jälleen samat äänet ja yllätys yllätys, siili seisoo jälleen eteisessäni! Nyt seuraan että se on jo aika kaukana pihalla menossa pois, ennen kuin menen takaisin sänkyyn ja kirjani pariin.
Mutta ei tässä edes kaikki...
Jonkin ajan kuluttua siili on jälleen eteisessäni, neljännen kerran! Kova hinku sillä on tulla kylään kun joutuu joka kerta kiipeämään itsensä korkuisen portaan yli. Nyt pidän sille jo hieman vakavamman puhuttelun ja se lähtee vihaisen näköisenä taapertamaan seinän vierustaa pitkin pois.
Aika veijari! Ajattelen minä ja suljen oven, lukiten itseni ikävän kuumaan asuntoon. Jospa jo kuitenkin nukahtaisin...