Tänään grillailin ja saunoin, nyt siemailen virvoittavia juomia. Jospa ensi viikolla keksin jotakin muuta, alkaa viimeinen lomaviikko.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Vesiviikko
Tänään grillailin ja saunoin, nyt siemailen virvoittavia juomia. Jospa ensi viikolla keksin jotakin muuta, alkaa viimeinen lomaviikko.
Hyvä vai paha...

Talonpoika vastasi: "Tiedä häntä, hyväkö tuo oli vai paha..."
Seuraavana päivänä hevonen palasi kolmen villihevosen kanssa. Naapuri iloitsi: "Kylläpä sinua onnisti".
Talonpoika: "Tiedä tuota, hyväkö se oli vai paha..."
Talonpoika alkoi kyntää pientä peltotilkkuaan yhdellä näistä uusista hevosistaan. Se potkaisi miestä sääreen ja hän rampautui. Naapuri: "Voi, voi, mikä onnettomuus".
Talonpoika: "Mene ja tiedä, hyväkö se oli vai paha..."
Sitten syttyi sota, ja kaikki kylän miehet kutsuttiin rintamalle. Tarinamme talonpoika ei kelvannut siihen joukkoon, koska oli rampa. Tykistökeskitys osui juuri siihen paikkaan, jossa kylän miehet olivat asemissa. Kaikki kuolivat. Mies pohti: "Hyväkö se oli vai paha, että minä jouduin jäämään tänne… kukapa sen tietää?"
Joten eipä masennuta siellä, asioilla on ainakin kaksi puolta, joskus ikäväkin asia voi kääntyä hyväksi… ;)
tiistai 28. heinäkuuta 2009
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Noin 18 kilometriä
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Tapahtuipa kerran taloyhtiössä...
Ensimmäinen otti mieheltä hatun pois ja totesi: Ei oo mun mies, tällä on tukka pääs.
Toinen avas paidan nappeja ja sanoi: Ei oo munkaan, tällä on rintakarvoja.
Kolmas avasi miehen sepaluksen ja huudahti: EIHÄN TÄÄ OO KOKO TALOYHTIÖSTÄ!
Otetaas taas...
Kävin ostamassa sisäfilettä. Grillasin pihvejä, sipulia ja perunoita. Eli aika vaatimattomasti tänään, helle tekee laiskaksi. Lisäksi avasin elämäni ensimmäisen muovipullollisen viiniä. On se vaan kevyempi kuin lasinen pullo, mutta mitähän tuohon sanovat armottomat viininystävät? Tarttuuko muovin maku? Niin tai näin, ehkä sen voi huudella pois kylmällä oluella...

Kuhaa

Eilen päivällä kun sää selkeni, pääsin taas vesille. Kello 13.30 - 18.30 meloin ympäri saaria. Pysähtyen välillä johonkin saarelle kahvittelemaan ja syömään välipalaa. Lämpötila oli noin 22 astetta ja jonkinmoinen tuuli. Juuri sopiva sää meloa, ei ollut koko ajan hiki pinnassa.
Koko melonnan ajan vedin uistinta perässä ja ihmettelin kun ei tartu mikään vonkale, oli täysin kuollutta. Vaikka vaihtelin vieheitä jos millaisia. Sitten lopussa aivan lähellä päätepistettä iski valtavan kokoinen Kuha! Melkein kajakin pituinen, oli kaataa koko paatin :o Onneksi on vinssi kajakissa millä hinasin sen rantaan. Olen aina ihmetellyt ihmisten kalavaleita, kun sattuuhan näitä ihan tosielämässäkin...
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Uhrilahja
Aamulla kello 05.25 herään, älkää kysykö miksi. Helvetin aikaista, etenkin lomalla, se on totta. Katselin säätiedot netistä. Netin mukaan ulkona oli aurinkoista, mutta omat silmäni kertoivat täydesta pilvipeitteestä taivaalla. Pakko mennä, oli sää mitä oli. Puuroa ja leipää taas aamupalaksi, sekä tietenkin kahvia. Reppu oli valmiiksi pakattu, joten ei muuta kuin kajakki auton katolle ja menoksi.
Eka kertaa tänä kesänä oli niin viileää, että meloin pitkähihainen päällä ja maiharit jalassa. Kauas en arvannut lähteä kun oli tummia pilviä pelottelemassa...
Jäin pyörimän Virmapyhänvuorelle. Rantauduin ja kiipesin korkealle ylös etsimään entisaikojen uhripaikkaa. Aika hulppean paikan ovat uhrimenoilleen aikoinaan valinneet, hienot näköalat. Piti oikein kahvit juoda ja kuvitella siinä samalla hurjia uhrimenoja... Kun ajatukset karkasivat aivan hurjiksi, karkasin nolona takaisin alas. Katsellessani kunnioittavan matkan päästä vesiltä vedestä nousevaa uhrivuorta, vieheeseen tarttui Hauki. Rohkenin palata vuoren juurelle uhraamaan vaatimattomat hauen sisälmykset minäkin ja pakenin kokonaan seudulta.
Oli mukava meloa kun ei ollut armoton helle. Oli leppoisan rauhallinen fiilis. Ehkä esi-isien henget arvostivat pientä uhraustani...
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Onko minua huijattu?
Koodin Salaisuudet kirjaa lukiessa tulee raamattu ja monet muut sen aikaiset kirjoitukset melkoisen tutuksi, ainakin paljon uutta sellaiselle joka ei ole Raamattua lukenut. Se mikä on kaikkein yllättävintä on se että miten paljon koko raamatun ydintarina on kopiota Osiris-Dionysos jumalan tarinasta 400v ennen ajanlaskun alkua.
1) O-D on lihaksi tullut Jumala, vapahtaja ja Jumalan poika.
2) Hänen isänsä on Jumala ja hänen äitinsä kuolevainen neitsyt.
3) Hän syntyy luolassa tai vaatimattomassa tallissa joulukuun 25. päivä 3 paimenen läsnäollessa.
4) Hän tarjoaa seuraajilleen mahdollisuuden syntyä uudesti kasteriitin kautta.
5) Hän muuttaa veden viiniksi.
6) Ratsastaa riemusaatossa aasilla kaupunkiin ihmisten tehdessä kunniaa.
7) Kuolee pääsiäisen aikaan maailman syntien tähden.
8) Laskeutuu tuonelaan, nousee 3. päivänä kuolleista ja astuu taivaaseen.
9) Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan juhlitaan rituaaleilla, johon sisältyvät leipä ja viini kuvaavat hänen ruumistaan ja vertaan.
Kuulostiko tutulta? Kaikki tuo siis oli kirjoitettu jo ennen Raamatun tekstejä! Eikä tuossa ollut edes kaikki yhteneväisyydet. Näistä kirjoituksista kirkko on halunnut vaijeta visusti ja tehnyt kaikkensa ettei niistä puhuttaisi. Kannattaa lukea Koodin Salaisuudet, toimittanut Dan Burstein.
Onkohan minua huijattu...?
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Kotona jälleen

Viisi päivää reissussa, noin 1300 kilometriä takana.
Ystäviä, herkkuja ja suopotkupalloa...
Tuli syötyä harvinaisia herkkuja; pyytä ja riekkoa. Siitä ei ruoka parane. Tietenkin myös lakkoja sekä mansikoita. Yammy...

Tuli käytyä katsomassa mm. suopotkupallon MM-kisojakin ja täytyy sanoa että yllätyin postiivisesti. Se oli hulvattoman hauskaa



On tullut niin paljon istuttua että on oikein huono omatunto


tiistai 14. heinäkuuta 2009
Patikointia
En tiedä paljonko lämpöä oli, ehkä 20 astetta, mutta kyllä hiki irtosi kun puottelin menemään noin 18 km suht reipasta vauhtia. Tosin taukopaikoilla en sitten pitänyt suurempaa kiirettä, vaan nautiskelin rauhassa kahvia ja paistoin yhdellä paikalla makkaraa. Yöllä oli satanyt rankasti, joten tulentekotaito oli tositestissä, kosteilla puilla. Mutta sain paistettua makkarat.
Uudet buutsit olivat neitsytmatkalla, se hieman hirvitti lähtiessa. Mutta toimivat aika hyvin. Kun alkoi hiertää yhdestä kohtaa niin menin veteen seisoman niin että kastuivat. Kosteana sitten alkoivat muokkautumaan jalan mukaiseksi, paitsi että viimeinen kilometri oli taas hieman tuskaa... Mutta kyllä ne siitä. Niitä pitää vain kouluttaa lisää.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Saunan sisustamista
Johonkin oli kiukku purettava, joten ei muuta kuin saunan pesuun. Hikistä hommaa. Siinä samalla keksin käyttöä veistämälleni melalle, joka ei koskaan päässyt tositoimiin. Ei vaikka siinä on mahonkiset vauhtiraidat ja kaarevaksi käsin hiottu lapa, tiedä miten lujaa sillä olisi päässyt (Kaksi muuta veistämääni melaa ovat kyllä olleet käytössä). Ripustin tuon kauniin esineen saunan seinälle, pois nurkista pyörimästä. Sauna sai hieman uutta ilmettä ja tuskin se siinä löylyjä huonontaa.
Mutta mitäs nyt? Ehkä kirja tai elokuva. Jospa huomenna olisi hieman parempi sää ja pääsisi luonnon helmaan vaeltelemaan.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Siivoilua
No niin, nyt on juopottelut juopotelut. Seuraavaan kertaan saakka. Rangaistukseksi moisesta holtittomuudesta määräsin itseni hieman siivoilemaan tänään. Pyyhin pölyjä todella ahkerasti lähes kaikkialta, etenkin ikkunalaudoilta ja keittiökoneista. Kuka sitä pölyä kantaa tänne, vieraatko? Pitäisikö alkaa suorittamaan taskujen tarkistusta vierailta tästä lähtien? Voisi olla aihetta... Itse en kyllä myönnä kantavani sitä asuntooni. Miksi kantaisin, en edes tiedä mistä sitä saa. Pyyhinpä myös keittiön kaappien kultaiset kahvat! Ainakin oletan että ne ovat kultaiset, ovathan ne ihan saman väriset. Ihmettelin jo asunnon ostaessani kun vetimet olivat paikoillaan eikä myyjä ollut irrottanut mukaansa älyttömän arvokkaita vetimiä. En tietenkään niin tyhmä ollut että olisin mennyt asiasta hänelle mainitsemaan. Hykertelin vain itsekseni moista unohdusta...
Mutta ei siinä vielä kaikki. Pesin kylppärin lattiankin, huolellisesti harjailin saippuavedellä kaakeleiden välejä. Siinäpä reipas nuori mies, ajattelet sinä varmaankin. Mutta en enää niinkään nuori, reipas kylläkin. Ainakin joskus satunnaisesti.
Eli ensimmäinen lomaviikonloppu ohi. Sää ei lupaa hyvää tulevalle viikolle, saa nähdä mitä sitä keksii ja mistä itsensä löytää.
lauantai 11. heinäkuuta 2009
Humala
Eka lomapäivä vesillä
Kiertelin saaria ja ihailin maisemia. Löysin täydellisen taukopaikan, missä voisi jopa yöpyä. En äkkiä keksi kauniinpaa paikka herätä aamulla. Ehkä joskus tuonne yöksi...
Aamu ja päivä oli suorastaan kuuma, mutta iltapäivä keräsi tummia pilviä. Pakenin paikalta. Kotona sain kajakin pukille ja huuhdeltua liat pois, ja juuri kun sain pressun päälle, alkoi kaatosade. Sekunnin tarkka ajoitus.
Saunoin ja sateen mentyä ohi grillasin broilerin filepihvejä sekä täytetyn paprikan. Mitä nautiskelin viinin kera. Eilisestä pelosta huolimatta päivä meni hyvin. Hermo lepäsi vesillä ja kauniissa maisemissa.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Loma alkoi
Yhtäkki alkoi iskeä väsy. Siis TODELLA väsy olo. Kotona oli olo ettei jaksa mitään, piti päästä sänkyyn. Kaikki voimat pois ja iho aivan kuumana. En kyennyt nukkumaan, joten yritin syödä jotakin ja juoda kuumaa. Ja maata viltin alla. Noin 3 tunnin päästä hieman helpotti, mutta hirvittää sillä olo ei ole normaali vieläkään. En kai tule välittömästi sairaaksi loman alettua?? Eihan kukaan sairastu keskellä kesää! Talvella sairastutaan, ei kesällä kukaan.
Eiii... Aamulla aikaisin pitäisi olla jo vesillä melomassa. Pitäisi pakata ja valmistella, muttei jaksaisi.
Kuinkahan miehen käy...
torstai 9. heinäkuuta 2009
Kahvi
Kieltolain tarkastusmies, 1700-luku
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Hullu maailma
Mikko sitten otti ja heitti levytyssopimuksen nurkkaan.
Oli se vain hieno mies, mutta kukapa sitä ei olisi kuoleman jälkeen. Kaikkihan sitä on kuollessaan yhtäkkiä maailman hienoimpia ihmisiä. Äkkinäinen voisi väittää käsittämättömän tekopyhäksi.
Kuvitelkaapa että se naapurin mies, K-kauppias, taksikuski, insinööri, tai mikä lie, alkaisi värjätä ihoaan, leikellä kasvojaan, taluttaisi lapsiaan maskit kasvoilla, kutsuisi pikkupoikia kylään ja nukkuisi heidän kanssaan samassa sängyssä, sekä päälle päätteeksi hurvittelisi valtavan omaisuutensa taivaan tuuliin. Miten olisi käynyt hänelle? Olisiko mies viety hoitoon ja lapset pakkohuostaanotettu? Hmm...
Kullattu arkku, veljet aurinkolaseissaan kuin MIB elokuvasta konsanaan. Lippuja muistotilaisuuteen myytiin hillittömään hintaan ja silti tavalliset veronmaksajat joutuivat maksamaan miljoonia karkeloista. Bisnestä katkeraan loppuun saakka. Ja kaikki ne menneiden aikojen julkkikset muistotilaisuudessa, moniko heistä oli aidosti tunteella mukana? Vai oliko se vain tilaisuus ryömiä viimeisillä voimillaan vielä kerran parrasvaloihin...
Mutta yhdessä asiassa täytyy nostaa Mikolle hattua. Ne valkoiset sukat... Kyllä oli rohkea mies! Niin kuin diblomi merkantti (vai mikä se on) Lenita Airisto on paasannut että vain tosi juntit käyttävät valkoisia sukkia, niin Mikkopa ei välittänyt. Uhmasi meidän kaikkitietävää Lenitaa! Oli siinä miehellä pokkaa. Jos ei muuten niin ehkä tämän vuoksi mies ansaitsee edes hieman kunnioitusta.
Rest in pease.Liikenneonnettomuudet
Työmativaatio hukassa
Kokemus
Experience is the strange feeling you've done this wrong before.
Pekoni-sipulipiirakka

1 pkt valmista voitaikinaa (tai oma taikina)
6 sipulia
1 pkt pekonia
Suolaa
1 tl sokeria
valkopippuria
1-2 tl kuivattua timjamia
2 prk kermaviiliä
3 kananmunaa
1 pss juustoraastetta (tai mielistäsi juustoa)
tilkka öljyä
Naiset...
Esimerkiksi: Eräänä ilta kauan sitten olin menossa tyttöystäväni kanssa sänkyyn. Intohimot alkoivat jyllätä, kunnes lopulta hän sanoi:"Sori Kulta. Nyt ei vaan tunnu siltä. Mä vaan haluisin että pitäisit mua sylissä"
Minä siihen: "MITÄ?! Mitä tuo oli?
Joten hän sanoi sanat, jotka jokainen poikaystävä tässä maailmassa pelkää kuulla:
"Sinä et vain ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten tarpeiden kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun miehiset, fyysiset tarpeet. Etkö voi vain rakastaa minua sellaisena kuin minä olen, ei sellaisena mitä teen vuoksesi makuuhuoneessa."
Tajusin, että mitään ei sinä iltana tule tapahtumaan, joten aloin nukkumaan.
Seuraavana päivänä päätin ottaa vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa tyttöystäväni kanssa. Menimme ensin mukavalle lounaalle, jonka jälkeen shoppailemaan isoon tavarataloon. Kävelin hänen kanssaan ympäri osastoa hänen kokeillessa eri asuja päälleen. Koska hän ei osannut päättää minkä ottaa, minä ehdotin että, otetaan yksi jokaista mallia.
Seuraavaksi hän halusi parin uusia kenkiä ja minä ehdotin, että otetaan pari jokaiselle uudelle asulle. Menimme seuraavaksi koruosastolla, jossa hän valitsi itselleen timanttikorvakorut. Hän oli niin innostunut... Hän alkoi jo jopa lähestyä seksuaalista kiihottumista, kun hän sanoi:
"Eiköhän tässä ole kaikki kulta". Mennäänkö sitten kassalle?
Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin: "Sori kulta, nyt ei vaan tunnu siltä".
Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi ja hänen leukansa loksahti auki, kun hän sai sanottua suustaan "Mitä?!"
Minä jatkoin: "Kulta minä vain halusin, että pitäisit näitä tavaroita sylissä. Sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten, taloudellisten tarpeideni kanssa, jotta voisin tyydyttää sinun ostostarpeet naisena".
Ja juuri kun hän alkoi näyttää siltä, että tulee varmasti tappamaan minut, minä lisäsin:
"Mikset voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle ostaa?
Pippuri-pekoninakit
Tee nakkien päihin ristiviillot ja kääri pekoni nakin ympärille
Asettele nakit vuokaan ja rouhi päälle mustapippuria
Ripottele päälle mieleistäsi juustoraastetta. Suosikkini on sinihomejuusto...
Kypsytä uunissa 15min/250 astetta
Voit halutessasi 10min jälkeen kaataa olutta vuokaan ja jatkaa kypsennystä 5min.Voit myös käyttää valkosipulinakkeja!Nautiskele kylmän (valkosipuli)perunasalaatin ja OLUEN kanssa.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Tosi tarina
Heinäkuun 20. päivänä vuonna 1969 avaruusraketti Apollo 11 laskeutui kuun pinnalle ja sen komentaja Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen, joka käveli kuun pinnalla. Hänen unohtumaton lausahduksensa: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle" tunnetaan ympäri maailman, mutta juuri kun hän oli nousemassa takaisin alukseen hän kummastutti ihmisiä sanomalla myös: "Onnea, herra Gorsky."
Vuosien saatossa monet ihmiset kysyivät, mitä hän oli tuolla kommentilla tarkoittanut, mutta Armstrong vain hymyili eikä antanut selitystä.
Vuonna 1995 Armstrong oli Floridassa pitämässä puhetta ja puheen jälkeen eräs reportteri nosti jälleen esille tämän 25 vuotta vanhan ihmisiä askarruttaneen lausahduksen ja kysyi, mitä se tarkoitti. Tällä kertaa Armstrong vihdoinkin vastasi. Herra Gorsky oli kuollut, joten Armstrongista tuntui, että hän voisi vastata kysymykseen.
Vuonna 1938, kun Armstrong oli ollut vielä nuori poika, hän oli ollut pelaamassa kotipihallaan baseballia. Hänen kaverinsa oli
lyönyt palloa ja se oli lentänyt naapurin pihalle, aivan heidän makuuhuoneensa ikkunan alle.
Hänen naapureinaan asui rouva ja herra Gorsky ja kun nuori Armstrong oli mennyt hakemaan palloa, hän oli kuullut rouva
Gorskyn huutavan sisällä miehelleen: "Seksiä?? Vai seksiä! Stten kun tuo naapurin kakara kävelee kuussa!!"

Inkkarikanootti
Vanhasta tuolista syntyi kuljetuskärry kanootille, renkaat piti varastaa naapurin lasten leikkitraktorista...
Eikä kauaakaan kun jo meloin kaunottarellani tukka hulmuten...