sunnuntai 16. elokuuta 2009

Pihahommia

Tänään sonnustaudun, en suinkaan omenavarkaan asuun, vaan haudankaivajan asuun. Pienen pationi vieressä on jokin epämääräinen pöheikkö edellisen asukkaan jäljiltä ja päätin kaivaa sen pois. Kaivan siis tilalle montun, täytän mullalla ja istutan tilalle vaikka horsmaa. Olisko hyvä idea? Ei minustakaan. Mutta jotakin siihen on saatava tilalle. Liuskeviä, niitä minä laitan!


Mietin kuumeisesti mitä sanon, jos joku näkee minut, miehen, moisissa viherpeukalon hommissa. Naisten hommiahan nämä ovat, näin ainakin isot pojat väittävät. Keksin nerokkaan hätävalheen, päätin valehdella että hautaan naapurin kissaa, joka jäi oveni väliin uteliaisuuttaan. Sillä luulisi miehinen maineeni säilyvän. Kun vain saisin loihdittua kasvoilleni tarpeeksi pirullisen virneen, jos miespuolinen henkilö puuhailujani utelee. Jos taas kyseessä on rouvashenkilö, pitäisi kasvoille saada surullinen ilme, kenties pari kyyneltäkin puristettua silmäkulmaan. Ei ole helppoa tämä miehen elämä, kaikkeen on kyettävä. Ja uhrattava vielä hyvin säilynyt musta pukukin(hautajaisrekvisiitaksi), mitä käytin vasta parikymmentä vuotta sitten. Toivottavasti en sotke sitä pahasti, sillä pärjäisi hyvin vielä seuraavatkin parikymmentä vuotta.

4 kommenttia:

  1. Sait minut nauramaan ääneen :O)

    VastaaPoista
  2. Vakavalle asialle? :o
    No joo, ihan mukavia nuo pihahommat ovat. Mutta älä huutele muille että näin sanon...

    VastaaPoista
  3. Lupaan etten kerro.
    Jos teet vastapalveluksen...;O)

    VastaaPoista

Mitäs tähän sanot?